Aihe: Cannes

Seksiä, huumeita ja korokepohjakenkiä Cannesissa – Rocketman saapuu haastamaan Bohemian Rhapsodyn

Pelastettuaan Bohemian Rhapsodyn Bryan Singerin saatua kenkää ohjaajan pestistä näyttelijästä ohjaajaksi siirtynyt Dexter Fletcher nappasi vielä isomman kourallisen glitteriä: Rocketman on musikaalinäkemys Elton Johnin elämästä, ja vaikka se on hieman hupsu, se saa hyräilemään säveliään päiväkausia. Ja ehkä sijoittamaan johonkin todella, todella kiiltävään.

 

Kauhulegenda John Carpenteria juhlittiin Cannesissa – ”Välitän vain kirkumisesta”

Cannesin avajaiselokuvaksi valittua Jim Jarmuschin The Dead Don’t Die -zombisatiiria seurasi brasilialainen outous Bacurau, jossa Udo Kier juoksentelee kiväärin kanssa ja kokonainen kylä trippailee psykedelisissä huumeissa. Tämän vuoden elokuvajuhlista on muodostumassa hyvin kutkuttava. Ei ihme, että jopa John Carpenter poikkesi moikkaamaan.

Cannesin elävät kuolleet syövät lihaa ja juovat kahvia

Unohtakaa Only Lovers Left Alive – Jim Jarmuschin uusimmassa kaikki elävät. Cannesin avauselokuvaksi valitussa The Dead Don’t Die -elokuvassa amerikkalainen indie-ikoni tutkii zombikatastrofin ikäviä seuraamuksia. Vaikka se kuulostaa oudolta yhdistelmältä, ei syytä huoleen: Jarmuschin maailmassa elävät kuolleetkin juovat edelleen kahvia enemmän kuin koko Suomi yhteensä.

Suomalaisohjaaja Cannesissa: ”Kenestä tahansa voi tulla kusipää”

Teppo Airaksisen vuonna 2017 Juryn erikoismaininnalla palkitun Katon ja Mikko Myllylahden viime vuonna Kriitikoiden viikolla esitetyn Tiikerin vanavedessä jälleen yksi suomalainen lyhytelokuva matkaa Cannesiin. Teemu Nikin All Inclusive on ratkiriemukas ja tuskallisen synkkä tarina keski-ikäisestä Kalervosta (Lauri Maijala). Kukaan ei arvosta häntä, kunnes eräänä päivänä salaperäinen Annukka (Hannamaija Nikander) antaa hänelle oudon lahjan: rannerenkaan, joka välittömästi tekee miehestä kaikkivoivan. Päähän potkittuun mieheen pihkaantunut tyttö saa kuitenkin ikävän yllätyksen.

 

Terry Gilliamin Cannes-päätös julistaa: Maailma tarvitsee enemmän hulluutta!

Terry Gilliamin jälkeen kenelläkään ei enää ole oikeutta valittaa elokuvatuotannon ongelmista. Tuhoutuneita kuvauspaikkoja. Sairastuvia tai kuolevia näyttelijöitä. Ilmaan haihtuvat rahoitukset. Keksi jokin ongelma, ja todennäköisesti se on tapahtunut Miguel de Cervantesin klassikon kauan haudutetuissa kuvauksissa. Mutta monien – Episodi mukaan lukien – hämmästykseksi se vihdoin saatiin nähtäväksi Cannesin elokuvajuhlilla.