Cannes

Millerillä on tekeillä paluuelokuva.

Dokumentin taustalla on Trumpin hallinnon terveysvaikuttajia.

Jossain vaiheessa elokuvajuhlia kaikki olivat samaa mieltä: kilpasarjan parhaat elokuvat olivat Joachim Trierin Sentimental Value, tuntemattoman Mascha Schilinskin Sound of Falling, hullu Sirât ja Jafar Panahin It Was Just an Accident. Kun Juliette Binoche’n johtama jury palkitsi juuri nämä elokuvat, kaikki olivat samaa mieltä: tämän vuoden tulokset olivat vähän tylsiä. Tämä vain todistaa, että kriitikko ei ole koskaan tyytyväinen. Ei varsinkaan, jos heitä kuuntelee.

Rooli sopii Strongille.

Vekkulimies.

Onnea voittajille!

Kazuo Ishiguron A Pale View of Hills kertoo toisen maailmansodan kokeneen japanilais-englantilaisen perheen tarinan.

Jennifer Lawrence on viimeinen todellinen Hollowoodin elokuvatähti – ainakin jos uskomme Sean Penniä, joka on viime aikoina ollut erittäin puhelias. Siitäkin huolimatta, että Lawrence on pitänyt pientä taukoa tehtyään elokuvia, jotka eivät aivan jaksaneet säväyttää.

Kaikki Hohdon nähneet tietävät, mitä tapahtuu, jos vain paiskii töitä eikä pidä hauskaa. Onneksi jopa Cannesin elokuvajuhlilla voi törmätä veriseen hubaan, joka saa hurraamaan ääneen. Miten Dangerous Animalsin tapainen leffa on festivaalille päätynyt? Kukaan ei tiedä, mutta kaikki ovat kiitollisia.

Foenikialainen juoni ehkä ole Wes Andersonin emotionaalisesti syvin elokuva, mutta pirun kaunis se on. On pakko ihmetellä, voivatko näyttelijät joutua kuvauspaikkojen yksityiskohtien runsauden, Andersonin symmetrisen katseen tai puvustaja Milena Canoneron virheettömien asujen ja legendaarisen pitkien sovitusten pauloihin. Mia Threapleton oli langennut loveen jo kauan ennen kuvauspaikalle päätymistään.