Puolalainen elokuvantekijä Pawel Pawlikowski on nauttinut suosiota jo Oscar-voittaja Idallaan ja myöhemmin Cold Warilla, mutta hänen uutuutensa – vaikkakin edelleen mustavalkoinen – on erilainen tapaus. Ensinnäkin, siinä puhutaan saksaa.
Fatherland seuraa kirjailija Thomas Mannia ja hänen Erika-tytärtään näiden ajaessa ympäri sodanjälkeistä Saksaa. Heidän kohtaamansa maa ei tunnusta mitään eivätkä heidän tapaamansa ihmiset halua puhua menneistä. Mikä tuntuu aivan nykyajalta.
– On uusia teknologioita, digitaalinen universumi ja olemme astuneet uuteen uljaaseen maailmaan. Se on yhtä aikaa ”uljas uusi maailma” ja barbarismia, ja todella epäpyhä sekasotku. En ymmärrä, millaisessa aikakaudessa elämme. Siksi teen menneisyyteen sijoittuvia elokuvia, Pawlikowski kertoi lehdistötilaisuudessa.
– Kyse on tarinan löytämisestä ja tilaisuudesta heijastaa itseään tiettynä hetkenä. Yritän tehdä elokuvia, jotka eivät olisi narsistisia tai omaelämäkerrallisia käyttämällä vahvoja kohtauksia, jotka eivät selitä asioita, mutta pistävät katsojan siihen hetkeen ja antavat tilaa kuvitella. Se auttaa tekemään elokuvista yleismaailmallisia. Jotkut astuvat siihen tilaan, jotkut eivät. En yritä argumentoida tämän päivän termein vaan astua kunkin ajan logiikkaan.
Fatherlandin ei ollut tarkoitus olla hänen seuraava elokuvansa. Hän kehitteli The Islandia Joaquin Phoenixin ja Rooney Maran kanssa, mutta projekti lyssähti. Ilmeisesti Fatherland oli ”nopein juttu”, jonka hän on ikinä polkaissut käyntiin.
Erikaa näyttelevä Sandra Hüller, joka on juuri nähty (ja kuultu laulavan) Operaatio Ave Mariassa, myöntää ”tuntevansa syyllisyyttä” saksalaisena.
– Kyllä, tunnen syyllisyyden joka päivä, mutta en kyllästy siihen, koska on välttämätöntä toimia oikein, hän toteaa.
– On mielenkiintoista, että yhä useampi ja useampi elokuva sijoittuu historiallisiin aikoihin. On helpompi puhua nykyhetkestä etäisyyden kautta. Monissa historiallisissa elokuvissa on selkeä olettama. Hyvin usein hahmot niissä kuvaavat tai selittävät jotain. Yritän toimia toisin. Yritän näyttää, kuinka monimutkaista kaikki on, mikä tämän päivän ihmisten olisi terveellistä tietää. Jos on aivan varma siitä, että oma narratiivi on se oikea, se on vaarallista, Pawlikowski lisää.
Sen tietänemme kaikki.
