Väistämättömiä ”Cannes teki virheen” -artikkeleita odotellessa, haluaisin antaa äänen yhdelle taholle, joka saa nimettömänä luvan edustaa massiivista joukkoa agentteja, tiedottajia ja avustajia, jotka pitävät koko tämän Cannes sekasorron kasassa.
– Toivottavasti hän voittaa. Hän oli mukavin ihminen, jonka kanssa työskentelin koko tämän hoidon aikana, hän sanoi, kun juoruilimme epävirallisesti tämän vuoden tarjokkaista.
Ettäs tiedätte.
Mungiun näyttelijät Sebastian Stan ja Renate Reinsve eivät myöskään säästelleet kehuja romanialaisohjaajalle. Ne koskivat niin hänen paneutuvaa taustatyötään kuin tarkkaa silmää suoritusten hienovaraisille sävyille. Romanian uutta aaltoa edustava Mungiu haluaa pitää asiat realistisina, vaikka työskentelisi tunnetumpienkin tähtien kanssa.
Fjordissa, jota kuvailtiin tämän vuoden ainoaksi merkittäväksi pohjoismaiseksi edustajaksi tänä vuonna (Norja, Ruotsi ja Tanska olivat kaikki sen joukoissa), uskonnollinen pariskunta asettuu uuteen kotiinsa. He toivovat hiljaiseloa itselleen ja lapsilleen, mutta pian yhteisö alkaa huolestua: kohdellaanko lapsia kaltoin?
– Me norjalaiset olemme hyvin ylpeitä maastamme. Meillä on hyvin toimiva demokratia. Hauras, mutta toimiva. Luotamme poliitikkoihimme, mikä on harvinaista ja hyvin arvokasta, ja meillä on hyvät sosiaaliset turvarakenteet. Tunnemme olomme turvalliseksi, koska tiedämme, että meistä pidetään huolta. Mutta niissä rakenteissa on heikkouksia, Reinsve kertoi Episodille ennen kuin yritti varastaa puhelimemme. Oikeasti.
– Niitä on tärkeä tarkastella. Pidän siitä, mitä Cristian sanoi epäilystä ensiesityksen jälkeen: meidän on annettava omissa näkemyksissämme tilaa epäilylle. Meidän on koulutettava itseämme ja tunnettava empatiaa erilaisia kohtaan. Fjord tekee sen hyvin älyllisesti ja hienovaraisesti. Kyseenalaistan omia uskomuksiani sitä katsoeassani.
Fjord on Sebastian Stanin ensimmäinen elokuva romaniaksi, vaikka hänellä on romanialaiset juuret. Hän oli aina halunnut työskennellä Mungiun kanssa.
– Tulimme tosi hyvin juttuun, hän toteaa.
– Oli kuin minut olisi toivotettu tervetulleeksi takaisin kotiin. Tunsin hänen elokuvansa ja minu kiinnosti hänen naturalistinen ja minimalistinen tapansa työskennellä. On nautinnollista, kun näyttelijänä saa osoittaa, mistä on tehty. Elokuvan pariskuntaa syytetään jostain, ja he pyrkivät parhaansa mukaan hallita tunteensa. Oli hieno haaste pysyä niin aitona kuin pystyimme.
– Olen itsekin kokenut, millaista on olla siirtolainen. Olin elokuvan lasten ikäinen, kun jätin Romanian taakseni. Muutimme Wieniin. En puhunut saksaa enkä halunnut olla erilainen. Myöhemmin muutto Yhdysvaltoihin oli sama juttu, Stan, muistelee.
– Nyt kun näemme miten polarisoitunutta kaikki tuntuu olevan ja kuinka nopeasti olemme valmiita tuomitsemaan, se huolestuttaa minua. Olemme menettämässä avoimuuden toisiamme kohtaan ja kyvyn kyseenalaistaa omat ennakkokäsityksemme ja -luulomme. Luulen, että sen vuoksi minusta tuli näyttelijä. Minulla oli tarve puhua asioista tai ainakin yrittää tukahduttaa omat pelkoni kysyä vaikeita kysymyksiä.
Cannes 2026
Kultainen palmu: Fjord, Cristian Mungiu
Grand Prix: Minotaur, Andrey Zvyagintsev
Jury Prize: The Dreamed Adventure, Valeska Grisebach
Ohjaus: Javier Calvo ja Javier Ambrossi, The Black Ball; Pawel Pawlikowski, Fatherland
Naisnäyttelijä: Virginie Efira ja Tao Okamoto, All of a Sudden
Miesnäyttelijä: Emmanuel Macchia ja Valentin Campagne, Coward
Käsikirjoitus: Emmanuel Marre, A Man of His Time
Marta Bałaga, Cannes
