Uuden Star Wars -sarjan tekijä ei ole mikään fanipoika, ja ehkä se on vain hyvä asia

LeffaHamsteri analysoi Tähtien sota -sarjojen jatkumoa. Varoitus: juonipaljastuksia.

21.10.2022 09:00

Disney on julkaissut suoratoistopalvelussan viimeisen parin vuoden aikana kiitettävän määrän Tähtien sota -saagan tarinaa täydentävää tv-sarjasisältöä. Laadullisesti sarjat ovat olleet valitettavasti yksittäisistä hyvistä hetkistä huolimatta varsin keskinkertaista tai siitä kehnompaa viihdettä.

The Mandalorian oli lupaus uudesta kappaleesta Tähtien sota -saagassa, mutta sittemmin se on osoittanut kulkevan pitkälti vain samoja nostalgisia reittejä pitkin, joita Book of Boba Fett ja Obi-Wan Kenobi kulkivat. Ongelmiksi ovat muodostuneet epämääräiset konfliktit, selkeän kaaren uupuminen ja tulevilla tapahtumilla kiusoittelu ilman kunnollista ja ansaittua lunastusta.

Tästä huolimatta lähdin avoimin mielin seuraamaan Tony Gilroyn luomaa Andor-sarjaa.

Andor on esiosa Rogue One -elokuvalle, joka on itsessään esiosa – tai pikemminkin alustus – alkuperäisen Tähtien sodan tapahtumille. Rogue One päättyy siihen, mistä Tähtien sota alkaa – kapinalliset ovat pakomatkalla, koska heillä on käsissään Kuolemantähden suunnitelmat.

Tavallaan Andor toimii siten samalla periaatteella kuin Obi-Wan Kenobi. Sarja pyrkii alustamaan tapahtumia ja hahmojen historiaa, jotka lopulta johdattelevat jo tiedettyihin tapahtumiin. 

Mielestäni Andorin kuusi ensimmäistä jaksoa ovat pelkällä olemassaolollaan osoittaneet heikkouksia Obi-Wan Kenobin tarinan lähtöasetelmassa ja toteutuksessa. Ajattelin, että olisi mielenkiintoista peilata näitä kahta sarjaa toisiinsa ja niiden antia toisiinsa.

Kuin kaksi marjaa – Obi-Wan ja Andor

Andor seuraa Diego Lunan esittämää kapinallista, Cassian Andoria, johon katsojat tutustuivat Rogue One –elokuvassa. Cassian ei ole kuitenkaan kapinallinen sarjan alussa, vaan selkeästi lähdemme seuraamaan niitä moninaisia tapahtumaketjuja, jotka johdattelevat hänet kapinan polulle. Obi-Wan Kenobi seurasi vanhentuvan jedimestarin erakkoaikaa, joka sijoittuu Sithin koston ja Uuden toivon väliseen aikaan. Sarjat sijoittuvat samaan aikakauteen, eli tapahtumiin ennen Uuden toivon alkua. 

Tiedämme, kuinka Obi-Wan ja Cassian kohtaavat loppunsa, mutta mitkä tapahtumat johtivat heidät sinne?

Henkilökohtaisesti koin loppujen lopuksi Obi-Wan Kenobin päämäärättömänä ja sieluttomana esiosatrilogian lisätarinana (Sithin kosto 2.5 olisi voinut olla sopiva nimi sarjalle). Obi-Wanin tarinan aikaikkuna oli liian pieni ja rajattu, jotta se olisi voinut tarjota mitään merkityksellistä, mikä olisi oikeuttanut sarjan olemassaolon. 

Jedimestari Kenobin (Ewan McGregor) tarinan todellinen potentiaali ja olemassaolon syy paljastui vasta sarjan päätösjaksossa, mutta valitettavasti tuo potentiaali jäi vähäisen riittämättömäksi koko sarjan pituuden kannalta.

Tämä sarjan voimakkain hetki tapahtui Kenobin (Ewan McGregor) ja Vaderin (Hayden Christensen) välisessä kaksintaistelussa. Kenobi leikkaa valomiekallaan osan Vaderin kypärästä, jolloin näemme näyttelijä Christensenin esittämän Anakin Skywalkerin naamion takaa.

Kenobi kertoo olevansa pahoillaan tappaessaan Anakinin, mutta Vader tokaisee tappaneensa itse Anakinin – tarkoittaen tällä inhimillisen puolensa kuvainnollista kuolemaa. Hän on antautunut täysin pimeälle puolelle ja Darth Vaderin persoonalle. Hetki on voimakas, koska se on latteaksi ja pinnalliseksi jäävän sarjan ainoa tunteellisen viiltävä ja ennen kaikkea aito hetki. Kaikki edeltävä oli vain alustusta, jotta hahmot pääsisivät tähän yhteen hetkeen, mutta oliko se sen arvoista?

Sarjan tarkoitus oli vastata kysymykseen: miksi Kenobi ei kutsu Tähtien sota: Uusi toivo –elokuvassa Vaderia Anakiniksi? 

Mutta tähän yhteen kysymykseen vastaaminen ei mielestäni riitä sarjan olemassaolon syyksi. 

Ymmärrän fanien halun pohtia Tähtien sota -elokuvien tarinoiden herättämiä kysymyksiä, joita myös saatetaan kutsua virheellisesti ”juoniaukoiksi”: miksi Kuolemantähdessä oli kohtalokas reikä? Miksi Kenobi kutsuu Vaderia Anakiniksi? 

Disney on selkeästi päättänyt ryhtyä vastaaman kaikkiin fanien kysymyksiin tekemällä tarinoita, jotka täyttävät jonkinlaisen aukon Tähtien sota –jatkumossa. Listan täyttäminen ei vain ole hyvää tarinankerrontaa. 

Onneksi Tony Gilroy vaikuttaa tiedostavan ”listan täyttämisen” olevan turhanpäiväistä, koska Andor vaikuttaa olevan enemmänkin kiinnostunut rakentamaan hahmojensa kautta laajempaa kuvaa imperiumin aikaisesta galaksista ja imperiumin sisällä vallitsevista voimasuhteista – ja ennen kaikkea byrokratiasta.

Andorin vahvuus on ennen kaikkea se, että sarja uskaltaa ottaa välimatkaa Skywalkereiden sukuun. Andorin tapahtumat eivät (luojan kiitos) sijoitu Tatooinelle, toisin kuten Disney/Lucasfilmin tuottamat edelliset sarjat. Lisäksi elokuvista tai muista tv-sarjoista tuttuja päähahmoja ei näy cameorooleissa tai ennen kaikkea katsojaa ei kiusoitella lupauksilla tutuista cameorooleista.

 

Mon Mothma (Genevieve O’Reilly)

Andorin etuna toisaalta toimii myös se, että Cassianin tarina ei ole sidottu yhtä tiukasti kahden elokuvan väliin. Obi-Wan päätyy Sithin koston lopussa Tatooine-aavikkoplaneetalle ja hänen tarinansa jatkuu siellä Uuden toivon alussa, joten alku- ja päätepiste on sama. Minkäänlaista fyysistä matkaa on turha edes kuvitella, joten ainoa toivo olisi ollut rakentaa Obi-Wanille henkinen matka, jossa hän joutuu kohtaamaan menneisyytensä haamut merkitysellisellä tavalla – näin ei kuitenkaan käynyt. Cassian Andor sen sijaan nähdään ainoastaan Rogue One -elokuvassa, joten Gilroylla on kaikki mahdollisuudet auki luoda uusia tapahtumia, sivujuonia ja sivuhahmoja sekä imperiumin että kapinallisten riveihin. Mitä enemmän Gilroy lähtee laajentamaan hahmoarsenaaliaan, sitä isomman tarinan hän pystyy kertomaan. 

Ensimmäiset kuusi jaksoa osoittivat, että hahmovetoinen tarinankerronta on mahdollista näissä uusissa Tähtien sota -sarjoissa. Esimerkiksi Andorin kolmannen jakson päättävä pakokohtaus oli yksi parhaista toimintakohtauksista, joita on näissä sarjoissa nähty – ennen tietysti kuudennessa jaksossa nähtyä ryöstöoperaatiota, joka oli kaiken alustuksen ja hiljaisen kasvattelun jälkeen todella tyydyttävää jännitysnäytelmää. Kun hahmojen inhimilliset halut ja asemat ymmärtää, on mahdollista luoda yhteys katsojan ja hahmon välille. Pelkästään jo imperiumin byrokraattien ja muiden virkamiesten inhimillinen kuvaus antaa aivan uudenlaiset kasvot tutulle avaruusnatseja kuhisevalle galaktiselle imperiumille. 

Esimerkiksi Kyle Sollerin esittämä tarkastaja Syril Karn on yksi parhaista antagonisteista, joita on vähään aikaan nähty, koska hänen motiivinsa ja hahmonsa ovat niin selkeästi artikuloituja. Hän on pikkutarkka niuhottaja, joka ei pysty päästämään irti Andoria kohtaan kokemastaan pakkomielteestään. Ensimmäinen jakso on nerokas kehystäessään tarkastaja Karnin esimiehen rennoksi, turhaa paperityötä karttavaksi ja tilastoja tuijottavaksi koneiston osaksi. Cassianin onnistuneen paon myötä Karn saa potkut, mutta toivon, että hänen hahmoaan nähdään vielä isommassa roolissa tulevissa jaksoissa.

Eivätkä mielenkiintoiset hahmot jää tähän! Esimerkiksi Stellan Skarsgårdin Luthen Rael on todella mielenkiintoinen kaksoiselämää elävänä antiikkikauppiaan ja kapinallisten taustatukijan roolissaan.

Olen nimittäin pohtinut sitä, että olisiko Obi-Wan voinut toimia, jos se olisi onnistunut rakentamaan paremmin vanhan jedimestarin tarinaa täydentävän sivutarinan.

Esimerkiksi inkvisiittori Revan (Moses Ingram) tarina oli täysi hutilaukaus, koska se ei käy järkeen millään tavalla.

Toiseksi viimeisessä jaksossa paljastuu, että Vader on pitänyt Revaa talutusnuorassa koko ajan ja kaikki Revan teot ovat osa Vaderin suunnitelmaa. Esitin edellisessä Kenobi-tekstissäni hypoteesin siitä, että Reva on sarjan alussa nähty nuori jedioppilas (tai siis yksi heistä). Olin oikeassa, koska sarjassa paljastuu Reva olleen kostoretkellä koko ajan. Tämän taustatarinan epääminen katsojalta oli täysin turha päätös, koska taustaa olisi voinut hyödyntää jännitteen rakentamisessa.

Tavallaan odotin, että Reva löytäisi merkityksen ja toivon omalle elämälleen, mutta hänen päätöksensä lähteä Tatooinelle tapporetkelle oli täysin motivoimaton. Eikö Reva juuri edellisessä jaksossa käynyt läpi, ettei hän halua tulla Vaderin kaltaiseksi? Mitä hän oletti Luken murhaamisen tuovan itselleen?

Revan tarinassa oli monta mahdollisuutta, mutta tekijät eivät osanneet asettaa häntä Obi-Wanin tarinan kontekstiin. Obi-Wan olisi esimerkiksi voinut elää omat traumaattiset kokemuksensa uudestaan yrittäessään auttaa Revaa löytämään Voiman valoisa puoli ja sen mahdollisuudet. Tässä tehtävässä onnistuessaan hän olisi voinut yrittää korjata Anakinin kanssa tekemänsä virheet. Revan inhimillisyys ja mahdollinen kehityspotentiaali uppoaa tarinan omiin yrityksiin olla fiksu ja tarjoilla juonenkäänteitä katsojalle.

Tunnetasolla loogisesti rakennetun ja tyydyttävän tarinan sijaan Obi-Wan Kenobi menee äärirajoille pyrkiessään lisäämään turhia tapahtumia Tähtien sota -saagasta tutuille hahmoille.

Mielestäni noloin kohtaus koko sarjassa oli hetki, jolloin Luken Skywalkerin Beru-täti paljastaa olevansa valmis taistelemaan Revaa vastaan ja nappaa asekätköstään laserpyssyn – anteeksi mitä? 

Tähtien sodasta tuttua herttaista tätiä ei tarvitse muuttaa Ramboksi. Se ei tee hahmosta yhtään sen parempaa tai vahvempaa. Pikemminkin vain latistaa ja lyttää maanläheisen hahmon stereotypiaksi.

”Lisää Vaderia, kiitos”

Rogue One oli ensimmäinen lisäosa Tähtien sota –saagaan, joka myös sisälsi ensimmäisen pikavisiitin Darth Vaderilta. Fanit rakastivat Vaderin cameo-roolia, mikä toimi hahmon voimannäytteenä. 

Darth Vader on ikoninen osa Tähtien sota –saagan tarinaa ja, kuten minkä tahansa ikonisen hahmon kanssa, katsojat haluavat lisää. Tietysti Disneyllä haluttiin vähintään vielä kerran napata Vader mukaan tarinaan. Hayden Christensen toi tässä tapauksessa myös lisäpisteitä esiosia nostalgisoivien katsojien silmissä – ja miksei toisi?

Joskus lisätarinoiden kertominen toimii, koska tekijät osaavat monimutkaistaa tarinaa ja tuoda uusia näkökulmia, jotka täydentävät tuttua tarinaa uusilla vivahteilla. Mielestäni tärkeintä on koetelle hahmoja, heidän luonteitaan ja vakaumuksiaan. Tietysti on hyvä kysyä, miksi tämä tarina oli hyvä kertoa juuri nyt? Haluttiinko Vaderiin lisää inhimillisyyttä vai lisää uhkaavuutta ja voimaa?

Obi-Wan Kenobin tapauksessa tuo vastaus tuntuu olevan vain yksinkertaisesti: lisää. 

Haluttiin lisää Vaderia, lisää punaista valomiekkaa, lisää Voiman käyttöä, lisää Pimeää puolta ja lisää James Earl Jonesin ikonista ääntä. Christensen muistutti olevansa maskin takana, mutta tarina jätti jotain hahmosta pois.

Videoesseitä työstävä Evan Puschak (alias Nerdwriter) julkaisi pari vuotta sitten videon, jossa hän käsitteli Darth Vaderin ikonista statusta alkuperäisessä elokuvatrilogiassa. 

Puschak huomioi esseessään Vaderin ulkoiset muodot ja kuinka hahmoa on kuvattu: Imperiumin vastaiskun ohjaaja Irwin Kershner sommitteli kaikista ikonisimmista kohtaukset Vaderille koko trilogiassa, jotka edesauttoivat ikonin luomisprosessia. Kershner pyrki luomaan Vaderista pahuuden arkkityypin. 

Kokonaisuudessaan Darth Vaderilla on alkuperäisessä trilogiassa ruutuaikaa vain vajaat 34 minuuttia. Reilu puolituntia kolmessa elokuvassa yhteensä. Ei kovin paljon ottaen huomioon hahmon vaikutuksen ja tunnettavuuden popkulttuurissa.

Puschak ei videossaan kuitenkaan huomioinut sitä, miten paljon Vader kävi alkuperäisessä trilogiassa psykologista valtapeliä. Vader tarttuu valomiekkaan vain kolme kertaa kyseisessä trilogiassa (Kenobissa Vader miekkailee peräti kaksi kertaa). Yksi trilogian suurimmista konflikteista on se, että Vader yrittää houkutella Luke Skywalkerin liittymään pimeälle puolelle.

Mielestäni mitä enemmän näemme Vaderin pidättelemässä avaruusalusta tai heittelemässä kiviä Obi-Wanin päälle Voiman avulla, sitä pienemmäksi kyseinen hahmo muuttuu. Mitä voimakkaammaksi tekijät yrittävä häntä muuttaa, sitä pienemmäksi hahmo kutistuu. Kershner teki kaikkensa, jotta hahmo olisi mystinen pahuuden ruumiillinen ilmentymä ilman suoria tekoja. 

Pelkästään läsnäolon pitäisi riittää nostamaan hiuskarvat pystyyn, mutta Kenobi haluaa esittää finaalissaan turboahdetun kahden jedin kaksintaistelun. Valitettavasti tuo kohtaus jätti minut todella kylmäksi.

Ensinnäkin Kenobissa nähty Obi-Wanin ja Vaderin viimeinen kamppailu oli todella kehnosti kuvattu ja koreografioitu. Lisäksi se toi mieleen fanin tehostaman Uusi toivo -elokuvan kaksintaisteluN.

Kenobin taistelu itseasiassa häviää jopa tuolle fanin renderöimälle versiolle, koska siinä taistelu tuntuu vain satunnaisten kuvakulmien ja liikkeiden sekamelskalta. Kaiken lisäksi tapahtumapaikka on kaikkea muuta kuin mielenkiintoinen. 

Näin Obi-Wan Kenobin päätösjakson jälkeen jonkun maininneen Twitterissä, että Vader oli joskus niin pelottava, että hän tuli lasten painajaisiin (painotus sanalla oli). Tämä kiteyttää hyvin, miten Vaderin voimakkaaseen olemukseen kytkeytyi paljon mielikuvituksen varaan rakennettuja käsityksiä esimerkiksi siitä, miten voimakas tai miten vaarallinen Vader on.

Jos Darth Vaderin voimien rajat ovat arvailujen varassa, ne voivat olla lähes rajattomat. Potentiaali on aina paljon suurempi omassa mielikuvituksessamme kuin mitä tv-sarja voi ikinä kuvata. Tämän imagon luomisessa on tietysti huomioitava, miten muut hahmot puhuvat tai suhtautuvat Vaderiin pelolla. Imperiumin vastaiskussa Vader kuristaa Voimansa avulla epäonnisia alaisiaan vähän väliä ja vähät välittäen.

Tiedän, että monet fanit olivat tuskastuneen turhautuneita esiosatrilogiaa kohtaan, koska Anakin Skywalker osoittautui epävarmaksi ja rakkautta kaipaavaksi orvoksi, jolla oli ongelmia itsehillintänsä kanssa. Hän ei ollut se legendaarinen taistelija ja pilotti (vaikka osoitti myös niitä taitoja), joka tarjoaisi faneille voiman tunnetta. 

En erityisemmin pidä Vaderin imagoon kytkeytyvästä voimafantasiasta, vaikka ymmärrän sen vetävyyden. Vader on voimakas kyborgin epäinhimillisyydellä varustettu avaruusnatsi, jolla on taikavoimia. Inhimillisyyden tuominen ei ole tavallaan paha juttu, mutta esiosatrilogiahan jo toi esiin sen, kuka Anakin Skywalker oli.

Arvostan kuitenkin Obi-Wan Kenobin pyrkimystä luoda vielä entistä selkeämpi yhteys inhimillisen Anakin Skywalkerin ja konemaisen Darth Vaderin välille.

Yhteyden luominen ja sen kuvaaminen on kuitenkin tässä tapauksessa kaksiteräinen miekka: miten on mahdollista lisätä ilman että samalla otetaan pois?

Obi-Wan Kenobi yritti kovasti olla sarja, jota fanit haluavat. Se haluaa vastata Vaderin ja Kenobin suhdetta koskeviin kysymyksiin. Lisäksi se pyrki lataamaan merkitystä erilaisiin tavaroihin ja objekteihin: Leia saa asevyön ja Luke saa lelun lahjaksi.

Mutta ymmärtävätkö tekijät – tai ymmärtääkö Disney – että mitä enemmän kiinnitämme huomiota näihin samoihin hahmoihin, sitä pienemmäksi ja pienemmäksi Tähtien sota –universumi muuttuu?

Tulevaisuus pitää huolen itsestään

Tony Gilroy on kertonut, että hänelle Tähtien sota -universumissa työskentely ei aiheuta fanipoikamaista kutinaa. Hän erityisesti ohjeisti näyttelijöitä, jotta nämä eivät muuttaisi omaa tapaansa toimia Andorissa vain sen takia, koska se on osa Tähtien sotaa. Tämä voi olla punainen lippu monelle fanille, koska pelkona on, että tekijät eivät kunnioita alkuperäistä materiaalia tai tarinan kaanonia. 

Maarva (Fiona Shaw).

Vaikka Gilroy ei olisikaan fanipoika, hän on kuitenkin tarinankerronnan ammattilainen, joka haluaa tuntea ammattiylpeyttä kertomastaan tarinasta. Jos projekti on liian rakas, vaarana on, että sen kanssa pelataan liian varmasti ilman riskejä – tämä oli Book of Boba Fettin kohtalo.

On aivan liian varhaista tehdä vertauksia, mutta tavallaan näkisin tai haluaisin nähdä  Andorin olevan The Wire Langalla kaltainen hahmovetoinen vastine Tähtien sota -sarjojen joukkoon. Mon Mothma (Genevieve O’Reilly) on ainoa tuttu hahmo sekä Rogue One että Tähtien sota – Uusi toivo -elokuvista, joka nähdään myös Andorissa.

Elokuvien väliin ahdetut lisäosissa on omat haasteensa. Miten on mahdollista kertoa merkityksellinen tarina, jos tiedämme sekä alku- että päätepisteen? Obi-Wan jopa sanookin (ehkä turhan itsevarmasti?) päätösjaksossa prinsessa Leialle, että ”tulevaisuus pitää huolen itsestään”.

Jokin aika sitten uutisoitiin myös, että Taika Waititi ei aio keskittyä omassa Tähtien sota -universumiin sijoittuvassa elokuvassaan lainkaan aiemmista elokuvista tuttuihin hahmoihin.

Kaikessa omaperäisyydessään ja uusista hahmoista huolimatta Andorin päähenkilö on kuitenkin yksi Rogue Onen päähenkilöistä, eli täysin alkuperäisestä tarinasta ei ole kyse. Andor on tästä huolimatta oikealla tiellä ja toivon, että se menestyy, koska se on todella laadukkaasti kirjoitettu ja visionäärisesti tehty sarja. 

En tiennyt, että sanoisin näin, mutta Andor palautti uskon minuun Tähtien sodan tulevaisuuden suhteen. Odotan innolla uuden jakson julkaisua joka keskiviikko.

Toivottavasti Gilroyn sarjaa jatketaan suunnitelmien mukaisesti, ja toivottavasti myös Waititi saisi tehdä oman elokuvansa visionsa mukaan. Uudet hahmot ja heidän tarinansa voivat olla uusi toivo, jota fanit eivät tiedä vielä tarvitsevansa. 

Kaiken ei tarvitse olla vanhan kierrättämistä.

Vaikka se kuinka kutittelisi tätäkin fanipoikaa.

Ville Vuorio
LeffaHamsteri

Lisää luettavaa