ALEKSANTERI

26.11.2004 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Mestariohjaaja Oliver Stonen Aleksanteri on suurisuuntainen mutta pahoin epäonnistunut elokuva runsaat 300 vuotta ennen ajanlaskun alkua eläneen, alkujaan makedonialaisen valloittajan Aleksanteri Suuren elämästä. Pääosassa valkotukkaisena nähtävä nouseva irlantilaistähti Colin Farrell tekee nimiroolissa parhaansa mutta ei mahda mitään kuvaamansa henkilön elämänkaarta oudosti alidramatisoivalle käsikirjoitukselle, joka saa suuretkin hetket tuntumaan yhdentekeviltä eikä kerro päähenkilönsä persoonasta juuri mitään.

    Tarinan kertojanäänenä toimii Aleksanterin lähipiiriin kuulunut Ptolemaios, roolissa Anthony Hopkins, josta on tullut tämän valloitusretkien tuloksena Egyptin hallitsija ja joka haluaa ennen kuolemaansa välittää totuuden suurmiehestä jälkipolville. Tarina käynnistyy Makedonian hovista, jossa vanhempiensa (Val Kilmer ja Angelina Jolie) välisen katkeran valtataistelun tuloksena Aleksanterista tulee valtakunnan uusi hallitsija. Tässä ominaisuudessa hän johtaa menestyksekkäitä valloitusretkiä toisensa jälkeen, liittäen valtakuntaansa uusia alueita yhä kauempaa idästä.

    Aleksanterin kerronnalliset ongelmat nousevat esiin jo varhaisessa vaiheessa, kun Hopkinsin ylipitkä prologi luo ihannoivan kuvan suurmiehestä, jonka suuruutta tarinan dramatisoitu osa ei perustele. Nuori Aleksanteri nähdään satunnaisilta tuntuvissa tilanteissa, joiden välille ei rakennu minkäänlaista kehityskaarta, ja aina kun on tapahtumaisillaan jotakin oikeasti kiinnostavaa puuttuu Hopkins peliin ja kertoo pikavauhtia voiceoverina sen minkä katsoja olisi halunnut nähdä kankaalla.

    Stonen kaltainen nero ei tee kompuroivaa kerrontaa vahingossa, joten on ilmeistä että kyseessä on tarkoituksellinen valinta: kertoa suurmiehen elämästä jättäen näyttämättä hänen kehityskaarensa suurmieheksi, sekä valtaosa suurimmista hetkistä. Kokeilu on mielenkiintoinen, mutta jättää katsojan joka tapauksessa kylmäksi. Tunnin kohdalla Aleksanteri tuntuu edelleen vieraalta, täysin ulkokohtaisesti luonnostellulta hahmolta, josta pitäisi kuitenkin välittää jotta jaksaisi tiiviisti seurata tapahtumia seuraavat kaksi tuntia.

    Aleksanterin sotaretkien aikana kerronnan pääpaino on keskeisimpien henkilöiden välisessä jutustelussa, riitelyssä, sekä eri kulttureista peräisin olevien tanssiesitysten seuraamisessa. Isoja taistelukohtauksia nähdään vain kaksi, eivätkä ne ole edes kovin pitkiä, mikä tuntuu uskomattomalta kun ollaan kertomassa yhden historian suurimmista valloittajista elämäkertaa.

    Aleksanteri Suuren elämänvaiheista on ollut suunnitteilla toinenkin elokuva, ja Stonen versio jättää vapaaehtoisesti paljon hyvää materiaalia sen käyttöön.

    Lisää luettavaa