Battleship

GENRE , ENSI-ILTA 13.04.2012 TÄHDET

Battleship perustuu Hasbro-peliyhtiön legendaariseen Laivanupotuspeliin. Leffassa yhteys peliin sidotaan kuitenkin niin huteralla aasinsillalla, että kyseisen kohtauksen aikana suusta pääsee lähinnä tuskainen huokaus.

Leffan ohjaaja Peter Berg on aiemmin tehnyt suhteellisen kelpo työtä mm. jenkkifutisdraama Friday Night Lightsin (2006) ja toimintatrilleri The Kingdomin (2007) ohjaimissa. Suurimman ennakkohuomion leffasta puhuttaessa on tietenkin varastanut valkokangasdebyyttinsä tekevä popin megastara Rihanna.

Battleshipin ydinidea on yhdistää perinteinen ”maailmojen sota” -konsepti laivataisteluihin sillä neronleimauksella, että tällä kertaa ulkoavaruuden muukalaiset eivät hyökkää Maahan lentävillä lautasillaan, vaan teknisesti ylivoimaisilla merialuksillaan.

Tiedemiehet lähettävät Havaijilta ulkoavaruuteen signaalin, mikä paljastuu huonoksi ideaksi, sillä signaalin vastaanottaja päättää tehdä Maa-planeetalle vähemmän ystävällisen vierailun. Samaan aikaan laiska ja saamaton retku Alex Hopper (Taylor Kitsch) ajautuu upseeriveljensä (Alexander Skarsgård) pakottamana liittymään laivastoon. Laivastossa pitkät hiuksensa leikanneesta Hopperista kuoriutuukin sitten melkoinen amerikkalainen valioyksilö, joka yrittää vongata tyttöystävänsä (Brooklyn Decker) amiraali-isältä (Liam Neeson) lupaa tytön taluttamiseen alttarille. Kosintahommat kuitenkin keskeytyvät, kun merestä alkaa nousta pinnalle uhkaavan näköisiä ulkoavaruuden paatteja. Hopperin veljekset lähtevät maailmanpelastushommiin sotalaivallaan, jolla työskentelee myös ase-eksperttiä näyttelevä Rihanna.

Battleship-leffassa on tekijöillä ollut ainakin paperilla kasassa kaikki ne ainekset, joista olisi voinut muutamalla omaperäisellä idealla ja sopivalla kieli poskessa -mentaliteetilla koota viihdyttävän paketin täynnä aivot narikkaan viskaavaa toimintaa. Sen sijaan Battleship tyytyy kulkemaan ylipitkän ja ennalta-arvattavan tien, joka on ansoitettu täyteen toinen toistaan puuduttavampia kliseiden sudenkuoppia. Elokuva onnistuu putoamaan niistä jokaiseen.

Oksettavuuteen saakka ylitsepursuava patriotismi ja sankarillinen militarismi luovat jo ensimmäisen vartin aikana todella vakuuttavan vaikutelman siitä, että elokuva taitaa olla lähinnä Yhdysvaltain laivaston tekemä mainos. En yllättyisi, jos elokuvan tuotantotiimissä olisi taustalla häärinyt laivaston edustajia.

Muutamassa kohtauksessa herää pientä toivoa siitä, että kaiken paatoksen alla saattaisi häilyä ripaus pilkettä silmäkulmassa. Tämä toivo kuitenkin teilataan heti seuraavan idioottimaisen käänteen pamahtaessa ruutuun. Elokuva tekee kerta toisensa jälkeen karmaisevan selväksi, että itseironia on dumpattu roskakoriin heti kuvausten alkumetreillä.

Tämänkin kaiken voisi vielä ehkä antaa anteeksi, jos leffa olisi edes viihdyttävä. Ovathan Battleshipin rymistelykohtaukset, isot räjähdykset ja tuhoutuvat pilvenpiirtäjät toki komeaa katsottavaa. Nykypäivän leffojen efektivyörytys kylpee kuitenkin pilalle hemmotellun katsojan silmissä jo sellaisessa yltäkylläisyydessä, että Battleship tuntuu visuaalisesti lähinnä neulana heinäsuopaan hukkuvalta peruskauralta. Leffan ”julmat” muukalaiset paljastuvat tylsiksi pöytälaatikkohirviöiksi eivätkä tunnu missään vaiheessa pelottavilta saati uhkaavilta.

Näyttelijäsuorituksista sanottakoon sen verran, että Battleshipin rinnalla vaikkapa Independence Dayn (1996) tai Armageddonin (1998) roolihahmot tuntuvat syviltä ja moniulotteisilta. Rihannasta ei voi sanoa negatiivista sanaa, koska leffan jälkeen ei pysty tekemään minkäänlaista johtopäätöstä siitä, osaako laulajatar näytellä vai ei. Rihanna on läsnä monessa kohtauksessa, mutta hänelle on varman päälle kirjoitettu pelkästään yhdestä tai kahdesta sanasta muodostuvia repliikkejä. Liam Neeson tekee jälleen yrmyn perusroolin, joka saa ihmettelemään, kuinkahan monesti herra on nyt käynyt pankkimatkoillaan naureskelemassa Schindlerin listan (1993) jälkeen.

Kummallista on myös se, että vaikka elokuvassa ei kiroilla lainkaan ja esimerkiksi vanha kunnon ”motherfucker” -huuto leikataan useampaan kertaan keskeltä poikki heti mother-sanan jälkeen, leffassa näytetään hidastettuna, kuinka irtohampaat lentävät ulos suusta lyönnin seurauksena. Kyllähän ”motherfucker”-sana on toki hauraalle nuorelle mielelle paljon haitallisempaa kuin yksityiskohtainen väkivalta.



Filmtrailer.com

Aiheeseen liittyvät elokuvat