Colette

/ GENRE ENSI-ILTA 07.12.2018 TÄHDET

Komea elämäkerta pelaa Keira Knightleyn vahvuuksilla. Ja mutruhuulilla.

Naituaan Willyna tunnetun pariisilaiskirjailija Henry Gauthier-Villarsin (Dominic West) Gabyna tunnettu Sidonie-Gabrielle Colette (Keira Knightley) muuttaa burgundilaiskylästä kaupunkiin ja pääsee kokemaan suuren maailman meininkiä. Pian hän löytää myös kirjailijanlahjansa. Hänen kirjansa koulutyttö Claudinesta on sensaatio. Mutta sen kannessa on hänen aviomiehensä nimi.

On vaikeaa kuvitella parempaa ja eläväisempää päähenkilöä kuin Colette, ranskalainen kirjailija, joka tunnetaan myös teoksesta Gigi, josta myöhemmin tuli musikaali tähtenään Leslie Caron. ”Sieluni koostuu pelkistä vihreistä pavuista ja pienistä pekonisuikaleista”, hän on sanonut, ja Knightley osoittautuu hänen täydelliseksi esittäjäkseen pörröpäineen ja komediallisine ajoituksineen. On muistutettava itselleen, ettei hän aloittanut korsettipitoisissa epookkielokuvissa vaan Parempi kuin Beckhamissa.

Ylenpalttinen Colette tuntuu paikoin pidemmältä versiolta kaikista Knightleyn tekemistä Chanel-mainoksista. Harrypottermaisesti nimetty ohjaaja Wash Westmoreland selvästi ihailee tähden samoja ominaisuuksia kuin muotisuunnittelija Karl Lagerfeld on tehnyt jo vuosia: poikamaisuus, voima ja tietty je ne sais quoi ”se jokin”, jonka ansiosta kukaan ei valittanut, kun tyttö Etelä-Lontoosta ryhtyi Ranskan kansallisaarteeksi.

Vaikka elokuva sijoittuu yli sadan vuoden päähän (Coletten ensimmäinen romaani julkaistiin vuonna 1900), se tuntuu osalta tänä päivänä käytävää keskustelua. Se toimii myös tienraivaajana Glenn Closen The Wife -elokuvalle, joka myös on saapumassa teattereihin. Se rinnastuu myös Tim Burtonin Big Eyes -elokuvaan, jossa Margaret Keanen mies otti kunnian tämän maalauksista. ”Itsensä älykkääksi tunteva nainen vaatii samoja oikeuksia kuin miehillä. Älykäs nainen luovuttaa”, Colette sanoisi tyytymättömänä.

Tärkeiden päivämäärien listaamisen sijaan Westmorelandin elokuva keskittyy vapautumiseen ja kasvuun. Naiivista, paljon vanhemman miehensä kaikki toiveet ehdoitta hyväksyvästä lettitukkaisesta tytöstä yksilöksi, joka ei suostu pysymään varjossa. Uteliaisuus ehkä koitui kissan kohtaloksi, mutta naisen se vapautti.

Tarinaa auttaa myös Willyn ihastuttava lurjusmaisuus. Kaikkien The Affair -kausien jälkeen Dominic West pystyisi esittämään rakastettavaa ronttia unissaankin. Vaikka hahmon tekemät vääryydet ovat selviä, on helppo ymmärtää hänen viehätysvoimansa. Hetken he ovatkin tiimi. Kunnes kaikkien valheiden jälkeen he eivät enää ole.

Elokuva on selvästi sovinnaisempi kuin Coletten kirjat, jotka eivät myyneet vain vetävän kielen mutta myös eroottisen vihjailun ansiosta. Silti käsikirjoittajaryhmä Westmoreland, hänen nyt edesmennyt puolisonsa Richard Glatzer (he kirjoittivat yhdessä Still Alicen) ja Rebecca Lenkiewicz käyttää hyväkseen tuhmuudet, jotka arvokkaammat elämäkerrat ehkä sivuuttaisivat. Ei niin, etteikö päähenkilö olisi hyvin voinut olla tuhmempikin.