Oli oikeastaan jo ennakkoon selvää, ettei Rocky-elokuvien tarinaa uudella keskushenkilöllä jatkavaa Creed-elokuvaa kannattaisi jättää kertatapaukseksi. Kun se kolmen vuoden takaisen ensi-iltansa jälkeen vielä tuotti maailmalta yli 170 miljoonaa dollaria 35 miljoonan dollarin tuotantobudjetilla, jatko-osa potkaistiin käyntiin saman tien.
Käytännössä Creed kertoi uudelleen alkuperäisen, vuonna 1976 ilmestyneen Rockyn, jossa altavastaaja kasvaa moraaliseksi (itsensä) voittajaksi. Creed II on uusinta vuoden 1990 Rocky IV:sta. Michael B. Jordanin esittämän nuoren Adonis Creedin on kohdattava uhka Rocky Balboan menneisyydestä ja päihitettävä samalla omia kummituksiaan.
Creedin tapaan Creed II lainailee juonensa lisäksi häpeilemättömästi muutenkin Rocky-elokuvien rakenteita, tarinaelementtejä ja memorabiliaa. Vähemmän suopeita katsojia moinen jatkuva fanipalvelus saattaa jossain vaiheessa jo rasittaa, mutta jos sen sieti ensimmäisessä elokuvassa, tietää mitä nytkin on luvassa.
Adoniksen muututtua altavastaajasta mainettaan suojelevaksi menestyjäksi hänen ja Tessa Thompsonin esittämän mielitietyn vaikeuksista tulee ensimmäisen maailman ongelmia, joihin valkoinen keski-ikäinen setäkin voi samastua. Samalla heidän kiinnostavuutensa kärsii pahasti.
Onneksi mukana on Dolph Lundgrenin ja Florian Munteanun isä ja poika -tiimi. Tiimi tosin saattaa olla liian positiivinen ilmaus tässä yhteydessä. Kaksikon puhumattomuudessa muhineessa, huolellisesti kypsytetyssä katkeruudessa on jotain ihastuttavan kaurismäkeläisesti tunnistettavaa. Maineensa ja menestyksensä Rockylle häviämisen myötä menettänyt Ivan Drago ja hänen koston välineeksi koulittu Viktor-poikansa nousevat yllättäen elokuvan kiehtovimmiksi hahmoiksi. Ja mikäpä elokuva ei hyötyisi erinomaisista ja hyvin rakennetuista pahiksista!
Adoniksen Apollo-isän Rocky IV:ssä kehässä surmanneen Ivan Dragon poika nousee varteenotettavaksi haastajaksi uudelle mestarille. Siinä missä inhat promoottorit ja melodraaman päälle ymmärtävä urheilumedia näkevät silmissään dollarinkuvia, Ivan näkee mahdollisuuden kostaa Rockylle. Oman pojan voittokaan ei ole yhtä tärkeä kuin vihatun vastustajan kasvatin murskaaminen.
Apollon kohtalosta edelleen syyllisyyttä tunteva Rocky ei kannusta oppipoikaansa egoprojektiksi katsomassaan haasteessa eikä halua valmentaa tätä. Mutta tiedetäänhän miten näissä tuppaa käymään: montaasia pukkaa. Tarinan tuttuudesta ja elokuvan pitkästä kestosta huolimatta sen seuraaminen ei kuitenkaan käy tylsäksi. Päin vastoin, katsoja suorastaan jännittää historian uhatessa toistaa itseään hienolla tvistillä, joka saa kannustamaan kaikkia mahdollisia osapuolia.
Nuori, vasta toista pitkää elokuvaansa ohjannut Steven Caple Jr. ei vielä osoita kovin suurta persoonallisuutta, mutta hän toistaa sujuvasti muiden visiota. Sujuvuudesta lieneekin kiittäminen – hyvien näyttelijöiden ohella – käsikirjoittajana ja tuottajana toiminutta Sylvester Stallonea, joka tietysti esittää yhä enemmän sivuun astuvaa Rocky Balboaa.