Disneyn klassikkoelokuvien live action -remaket / -rebootit / -uudelleenvisioinnit ovat olleet melko ailahtelevaista tavaraa. Osa toimii oikein hyvin itsenäisinä olioinaan, mutta joissakin on menty sieltä missä aita on ollut matalin.
Robert Strombergin Maleficent (2014) ja Jon Favreaun Viidakkokirja (2016) ovat olleet omat suosikkini. Sitten tuli Craig Gillespien (I,Tonya) Cruella ja muutti koko prinsessapelikentän luonteen. Eipä sitä olisi aikoinaan uskonut, että Disneyllä uskallettaisiin olla näinkin rohkeita. Eivät ne Cruellan Jokeri-vertaukset ole nimittäin aivan tyhjästä syntyneet.
Ihan ensiksi on annettava kunnia sinne, minne se kuuluu: elokuvan Emmat ovat upeita. Emma Stone vetää Cruellansa niin hykerryttävän anarkistisesti ja unohtumattomasti, ettei toinen Oscar-voittokaan ole enää mikään etäinen päiväuni. Emma Thompson on upea narsistipahis, jonka koko elämä pyörii pelkästään oman navan ympärillä. Thompson on tuonut megakliseiseen riistokapitalistiarkkityyppiin glamouria, seksikyyttä ja kettumaista viekkautta.
Ja kiesus miten hyvältä Emmat elokuvassa näyttävätkään! Meikki- ja puvustusosastolla on nimittäin käynyt luova kuhina ja hirvittävän innostunut pöhinä. Vaikutteita on otettu niin rokki- kuin punkmaailmasta, nykymuodista ja milloin mistäkin. Huikeaa jälkeä. Lisää Oscareita tiedossa.
Cruella on siis vuoden 1961 101 dalmatialaista -animaatioklassikon live action -remaken (1996) esiosaelokuva, joka kertoo, kuinka ikoninen Disney-pahis Cruella de Vil syntyy vallitsevien olosuhteiden pakosta.
Elokuva sijoittuu 1970-luvun Lontooseen ja sen muotimaailmaan. Orpo Estella (Stone) haikailee muotisuunnittelijaksi, mutta rikollinen katujen kasvatti on se viimeinen valinta, joka eliittipiireihin huolitaan. Niinpä Estella keplottelee itsensä porvariston suosimaan muotitaloon töihin rikostovereidensa Jasperin (Joel Fry) ja Horacen (Paul Walter Hauser) sekä kahden vekkulin pikkukoiran myötämielisellä avustuksella.
Eräänä humalaisena yönä Estella pistää koko näyteikkunan uusiksi. Anarkistisen villi luomus herättää muotimaailman ykkösen, paronitar von Hellmanin (Thompson) huomion. Hän palkkaa Estellan oman hikipajansa suunnittelijaksi muiden lahjakkaiden hiirulaisten sekaan.
Pian Estella tajuaa karun totuuden paronittaresta, ja näin nuoren naisen muodonmuutos kohti Cruella de Viliä alkaa. Estellan alter ego Cruella valtaa alaa koko ajan enemmän, eivätkä vanhat rikoskumppanit oikein pidä tästä uudesta ilkeämielisestä nartusta. Mutta päätyykö Cruella lopulta nylkemään paronittaren dalmatialaiset? Jätetään se arvoitukseksi.
Cruella on moderni punk-klassikko – ja tätä on todella vaikea sanoa Disney-leffasta. Vaikka punkrockia toivoisi soundtrackille enemmän, on elokuva silti yksi lähiaikojen tehokkaimmista audiaalisista fiiliksen repijöistä. The Doors, Rolling Stones, The Clash, Nina Simone, Queen, ELO, Blondie, Florence and the Machine, Nancy Sinatra, Ike & Tina Turner sekä joukko muita vanhoja tuttuja tykittää Cruellan kohti brittiläisen punk-vallankumouksen nousua ja uhoa.
Cruellasta on todella vaikea löytää mitään nillitettävää. Leffan huonoin puoli ovat sen sivuhahmot, jotka jäävät ymmärrettävistä syistä aivan täysin anarkistista kapinaa sekä vanhaa maailmaa säteilevien Emmojen varjoon. Muutama sivuhahmo on tehty myös pakolliseen Disney-hah-hah-hauskamuottiin, mutta eivätpä nämä pienet ärsytykset menoa todellakaan hidasta.
Cruella on takuuvarma moderni klassikko. Sitä voi kutsua rehellisin mielin GRL PWR -punkiksi. Cruella on myös Disney-elokuvien uusi synkeä kuningatar. Maailma on ihan pihalla ja hyvä niin. Anarchy in the UK!
Niko Ikonen