Deliver us from evil – Päästä meidät pahasta

24.7.2014 12:00
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 25.07.2014

Deliver us from evil on Emily Rosen riivaajan sekä Sinisterin käsikirjoittaneen ja ohjanneen Scott Derricksonin uusin kauhuttelu, joka perustuu New Yorkin poliisissa työskennelleen ja myöhemmin demonologiksi ryhtyneen Ralph Sarchien tosielämän kokemuksiin. Miten paljon elokuva loppujen lopuksi perustuu oikeisiin tapahtumiin, on epäselvää, mutta ainakin se ammentaa lähtökohtansa Sarchien kirjasta Deliver us From Evil, jossa demoneja jahtaava poliisi kertoo kutsumustyöstään.

Elokuva alkaa vuonna 2010 Irakissa. Ryhmä amerikkalaissotilaita päätyy maanalaiseen käytävään, jossa he kohtaavat jotain, mikä järkyttää heitä syvästi ja muuttaa heidän elämänsä kokonaan. Tämän jälkeen tullaan nykypäivään, jossa Eric Banan esittämä Sarchie tekee likaista työtään New Yorkin yössä. Sarchie on poliisi, joka ottaa ne kaikista kauheimmat tapaukset, jotka selvästi vievät miehen masennuksen partaalle.

Demoninen tarina taas alkaa, kun Sarchie ja tämän pari, Joel McHalen esittämä Butler, päätyvät Bronxin eläintarhaan hoitamaan juttua, jossa eräs nainen on aivan yllättäen heittänyt pienen lapsensa leijonien häkkiin. Käy ilmi, että tekoon liittyy muutakin kuin vain hetkellinen sekoaminen, jonka jälkeen juttuun sotkeutuu myös Edgar Ramirezin esittämä katolinen pappi Mendoza, joka uskoo pahan olevan vallassa.

Derrickson on hyvä luomaan odottavaa tunnelmaa, ja elokuvassa onkin joitain erittäin onnistuneita yksittäisiä kohtauksia. Erityisesti alkupuolella nähtävä eläintarhakohtaus on monella tapaa yllättävä ja piinaavan taitavasti toteutettu. Deliver us from evil pitääkin aikansa hyvin otteessaan, säikäytellen katsojaa tasaisin väliajoin pitääkseen rystyset kiinni penkissä. Pahaa enteilevä mysteeri on aluksi hyvin kiinnostava, mutta lupailee lopulta enemmän kuin tarjoaa.

Säikäyttely Derricksonilta nimittäin onnistuu, mutta elokuvan pahin kompastuskivi on sen väkinäinen parisuhdetarina ja olemattomat hahmot. Liikaa väkivaltaa nähnyt poliisi, jolla ei ole tarpeeksi aikaa perheelleen on suoraan kliseekirjan ensimmäiseltä sivulta, Sarchien sekä tämän vaimon välisen dialogin löytyessä luultavasti sivulta kaksi. Tämän pidemmälle Derrickson ja käsikirjoittajakumppani Paul Harris Boardman eivät ilmeisesti kirjaa ole jaksaneet lukea, sillä näissä kliseisissä ja yllättämättömissä tunnelmissa jatketaankin loppuun asti. Ramirezin esittämä viileä, viskiä juova ja röökiä polttava pappi on lähinnä huvittava, ja tämän taustatarina tuodaan esille suoraan hahmon itsensä suusta ja rautalangasta väännettynä.

Elokuva on muutenkin täynnä ekspositiota, jota suolletaan suoraan dialogiin unohdettavissa, pitkissä kohtauksissa Sarchien ja Mendozan välillä. Pian kuitenkin huomaa, että tämä ekspositio on täysin tyhjää, eikä loppujen lopuksi tuo elokuvaan mitään lisää. Elokuvan maailman säännöt eivät ole vielä puolivälissäkään selvät, joten hahmojen on pakko selittää, mistä kaikessa on kyse, että tarina saadaan edes jollain tavalla eteenpäin. Mutta tässä vaiheessa homma on alkanut mennä vakavuudessaan jo tylsistyttävän tai huvittavan puolelle – riippuen siitä, millä mielellä hyvyyden ja pahuuden, kuoleman ja elämän suurista kysymyksistä puhuvia hahmoja katselee.

Ja koska hahmot ja tarina eivät enää kiinnosta, alkavat ne pienetkin kauhun valopilkut nopeasti menettää tehonsa. Kuinkakohan monta kertaa tekijät ovat ajatelleet katsojan säikähtävän sitä samaa naamaa, joka hyppää ”odottamatta” jostain linssin eteen? Nämä hetket suorastaan huutavat tulevansa, eikä joidenkin yllättävämpien gore-kohtausten lisäksi paljon muuta ole tarjolla.

Sen sijaan elokuva yrittää luoda kauhua vaikka väkisin kaikesta mahdollisesta; Kun sisältöä ei ole, niin pistetään äänet kaakkoon ja kuorrutetaan kaikki voimakkailla äänillä sekä vilkkuvilla valoilla. Näillä eväillä elokuva porskuttaa kohti loppuaan, joka on kaikessa antikliimaksisuudessaan jo oikeasti yllättävä. Pitkän odottelun jälkeen herää nimittäin kysymys: Tässäkö se sitten oli?

Ja joko ohjaaja Derrickson on todella kova The Doors -fani tai studiolla on ollut käytössään läjä ilmaisia bändin kappaleita, sillä elokuvassa on todella kummallinen linkki Sarchien pahuuden etsinnän ja The Doorsin kappaleiden välillä.

Deliver us from evil – Päästä meidät pahasta -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa