Sacha Baron Cohen ampuu jälleen kovilla, mutta onko hänen poliittisen satiirinsa kärki tylppä vai terävä? Epäkorrektiuden ja myötähäpeän mestaroinut brittikoomikko on omistanut uuden elokuvansa Pohjois-Korean edesmenneelle hirmuhallitsijalle, Kim Jong-Ilille, ja vetää hammasrivi välkkyen mattoa myös kapitalistisen harvainvallan mätien perustusten alta.
Charles Chaplinin Adenoid Hynkel sai Hitlerin, viiksiä myöten Chaplin-fanin, raivoihinsa 72 vuotta sitten. Kerrotaan, että satiiri nosti rakastetun koomikon Hitlerin tappolistalle. Baron Cohenin Diktaattori on viihdyttävä ja piikikäs komedia, muttei vaarallisen tarkkanäköinen, kuten Chaplinin elokuvakaima. Vaikka kourallinen vitsejä osuu kipeästi maaliinsa, aiheuttaa suuri osa solvauksista vain nopeasti kuolevan hymähdyksen.
Hynkelillä ja Baron Cohenin Aladeenilla on toki paljon yhteistä. Kummallakin diktaattorilla on leikkikenttänsä: Hynkelillä Saksaa muistuttava Tomania, Aladeenilla pohjoisafrikkalainen Wadiya.
Wadiyan pelätty johtaja on suuruudenhullu mutta kiistämättä monitaitoinen: hän on huippu-urheilija, kirurgi, kansainvälinen playboy sekä Rakastettu Alistaja. Elokuvan mittaan hän testaa taitojaan sekä luomukaupan myyntipäällikkönä että synnytyslääkärinä.
Wadiyassa Aladeenilta ei puutu mitään, onpa hänellä pian ikioma ydinohjuskin. Joukkotuhoaseiden mahdollisuudesta syystäkin huolestuneena Yhdysvallat uhkaa Aladeenia sotatoimilla, jos Wadiya ei avaa rajojaan YK:n asetarkkailijoille. Vakuuttaakseen länsimaat oikeamielisyydestään ja rauhanaikeistaan Aladeen matkaa New Yorkin ”viheliäiseen käärmeenpesään” neuvonantajansa Tamirin (Ben Kingsley) kanssa.
Aladeen on tuskin ehtinyt kirota hotellinsa maksullista internet-yhteyttä, kun hän istuu jo kidutettavana ja päätyy ilman rahaa tai partaa kadulle tavallisten pulliaisten sekaan. Kukaan ei tunnista häntä ilman tuuheaa naamakarvoitusta, ja hänen paikalleen on jo ehditty nostaa pölypussiakin pöhkömpi kaksoisolento.
Diktaattorin mehevin komedia syntyy sovinistisen ja rasistisen hirmuhallitsijan ja amerikkalaisen suvaitsevaisuuden kohtaamisista. Aladeenin vastapari on luomukauppias Zoey, kainalokarvoistaan ylpeä vegaani-feministi, jota näyttelee mainio Anna Faris (Puputalo, Sinun numerosi?). Aladeenin ja länsimaisen demokratian kasvatin välille kehitellään rakkaussuhdetta, joka – anteeksi nyt vain – tuskin tulee kestämään.
Diktaattori on puhdasta fiktiota, ei siis mukadokumentti kuten muukalaisvihalla revitellyt Borat (2006) tai homostereotypioita tuuletellut Brüno (2009). Aivan Boratin tasolle Diktaattori ei yllä. Brünon tavoin hauskaa kyllä piisaa mutta leuat loksauttavien yllätysten puute aiheuttaa hienoisen pettymyksen.
Vaikka Diktaattorista levitetyt kuvat esittävät Aladeenin poikkeuksetta parrakkaana, esiintyy Baron Cohen suuren osan elokuvasta siloposkisena. Koomikon kasvot ja hoikkakoipinen olemus tuovat mieleen erään persialaistaustaisen rock-kuninkaan – tai -kuningattaren. Jos viimeisimmät uutiset pitävät paikkansa, näyttelee Baron Cohen tulevassa brittielokuvassa Queen-yhtyeen keulakuvaa, Freddie Mercurya.
Diktaattori -elokuvan traileri
Filmtrailer.com