Dragon Ball -saaga alkoi 1980-luvulla japanilaisena sarjakuvana, ja siitä on vuosien ja vuosikymmenten varrella kehittynyt yksi populaarikulttuurin tunnetuimpia, rahakkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia franchiseja. Siksi onkin noloa tunnustaa, että tunnistan muutaman hahmon nimen ja ulkonäön, mutta muuten sen sisältö on konseptitasoa lukuun ottamatta minulle tuntematon suuruus. Siksi myös pelotti aloittaa tutustuminen Dragon Balliin franchisen sarjakuviin ja tv-sarjoihin perustuvasta elokuvasta numero 21!
Pelko oli kuitenkin turhaa, sillä koko homma on hyvin yksinkertaista: Dragon Ball -maailmassa on hyviksiä ja pahiksia, jotka tappelevat keskenään. Joka kohtaamisella jompi kumpi saa voimabuustin joko teknologian avulla, tsemppipuhetta kuuntelemalla, sisuuntumalla tai toiveita toteuttavan lohikäärmeen myötävaikutuksella. Sitten otetaan kasvavassa mitassa yhteen, kunnes tuhoa syntyy planetaarisessa mittakaavassa.
Itse asiassa alun selostus aikaisemmista tapahtumista on periaatteessa turhaa, niin helposti ummikko pääsi sisälle mättöön. Kamalasti siinä oli hahmoja, joiden väliset suhteet jäivät osin hämäriksi, mutta se ei menoa haitannut. Taustoja tunnistaville tutut tyypit varmasti ovat vain plussaa.
Juonta ei siis pahemmin ole: aikaisempien seikkailujen ilkiön jälkeläinen pestaa aikaisempien seikkailujen ilkiön tiedemiesapulaisen jälkeläisen apulaisekseen. Sitten näiden luomukset usutetaan hyvisten kimppuun.
Meno on kuitenkin yllättävän viihdyttävää. Dragon Balliin tuntuu liittyvän paljon komediallisia elementtejä. Iso osa siitä oli noloa kohelluskaatuilua, mutta mukana oli myös erittäin hauskaa vinoilua supersankaruuden käsitteille ja siihen liittyvälle patsastelulle.
Monet hahmot olivat kiinnostavia, niiden välinen kanssakäynti oli hauskaa, ja toiminta jaksoi viihdyttää, vaikka toistikin itseään eikä tietokoneanimaatio häikäissyt näyttävyydellään. Superryhmien ylilyödyt yhteenotot ja sisäiset kinastelut toivat hyvällä tavalla mieleen 90-luvun X-Men-seikkailut.
Jouni Vikman