Ender’s Game

GENRE ENSI-ILTA 05.12.2013 TÄHDET

Toisen maailmansodan aikaiset kansallissosialistit eivät edelleenkin seikkaile elokuvien pahiksina yksistään siitä syystä, että on helppo motivoida toimintaa tyyliin ”koska natsit”. Kokonaisen yhteiskuntajärjestelmän tasolle noussut yksilöllinen pahuus kutkuttaa sivistynyttäkin ihmistä, ja sen vuoksi fasismin kanssa on kiehtovaa flirttailla.

Sitä vain ei saa hieroa katsojan naamaan, tai joutuu itse syytettyjen penkille, kuten Paul Verhoevenille kävi Starship Troopersin kanssa. Suhtautuminen toisten mielestä vastenmieliseksi, toisten mestarilliseksi julistamaan elokuvaan todennäköisesti määrää myös sen, mitä mieltä on tieteistoimintaelokuvasta Ender’s Game. Se nimittäin on Starship Troopers lapsille.

Elokuvassa eletään aikaa, jolloin vihamieliset avaruuden hyönteishirviöt ovat hyökänneet maapallolle hirvittävää tuhoa tuottaen. Tunkeutujat saatiin karkoitettua, mutta ihmiskunta on siitä lähtien elänyt niiden paluuta peläten. Koko planeetta on valjastettu varautumaan siihen, ja oleellisessa osassa ovat strategista pelisilmää osoittavat lapset.

Kun ihmisten konekanta kohta parvina hyökkäävät viholliset, on lopputulos kuin tietokonepeli, jonka nopeaa hahmotuskykyä ja ennakointikykyä lapset hallitsevat aikuisia paremmin. Toisaalta maapallon suojelemiseksi rakennettu militaristinen järjestelmä käyttää pelejä manipuloidakseen lapsista kylmäverisiä tappajia.

Tähän järjestelmään päätyy myös nuori Ender Wiggin, jonka sisko on aikaisemmin karsiutunut ohjelmasta liian empaattisena. Myös Enderin veli on lähetetty kotiin liiallisen väkivaltaisuutensa vuoksi. Koulutusohjelman komentaja ja tämän tukena toimiva lapsipsykologiupseeri haluavat tietää, löytyisikö Enderissä kultainen keskitie: muiden mielenliikkeitä ymmärtämään kykenevä strategikko, joka on silti valmis uhraamaan omia joukkojaankin voiton varmistamiseksi.

Niinpä Ender päätyy nappulaksi peliin, jonka kulisseissa on yksilöllisiä ja yhteisöllisiä tasoja. Oppilaiden elämää ohjataan ja tarkkaillaan salaa oppituntien ulkopuolella, yhteiskunnan yleistä mielikuvaa manipuloidaan. Kaiken taustalla tuntuu koko ajan olevan käynnissä vieläkin suurempi peli, jonka kierrokset kiihtyvät vihollisen vahvistaessa sotilaallista mahtiaan. Ender haluaa muiden lasten tavoin epätoivoisesti edistyä sotilasurallaan, mutta samalla häntä vaivaa tunne siitä, että tarkoitus ei aina pyhitä keinoja.

Hugo-elokuvan nuori tähti Asa Butterfield on loistava valinta Enderiksi. Hoikka varsi ja helposti kyynelistä täyttyvät silmät peittävät taakseen voimakastahtoisen taistelijan. Harrison Ford tekee lapsia muovailuvahanaan käyttävänä komentaja Graffina yhden viime vuosien parhaista roolisuorituksistaan, jonka kovuus saa hyvää tukea pehmeämpiä arvoja edustavalta Viola Davisilta. Oikeastaan koko elokuvassa ei ole heikkoja lenkkejä.

On myös todettava, että Ender’s Game on yksi visuaalisesti komeimmista tieteiselokuvista kautta aikojen. Vastaavia vau-efektejä saa muistella melko monen vuosikymmenen taakse. Erityisen hieno asia tämä on siksi, että muun muassa Baz Luhrmannin kanssa työskennellyt, Narnia-sarjaa sekä monia muita näyttäviä teoksia kuvannut Donald McAlpine on saanut elokuvassa aikaiseksi täydellisen kolmiulotteisuuden tunnun ilman 3D-teknologiaa. Ender’s Game on ehdottomasti nähtävä ainakin kerran nimenomaan mahdollisimman suurelta kankaalta.

McAlpine kuvasi myös ohjaaja Gavin Hoodin edellisen valkokangaselokuvan X-Men Origins: Wolverine (2009). Ender’s Gamen käsikirjoitussovituksestakin vastannut Hood on tällä kertaa tuonut näyttävään toimintaoopperaansa myös läpimurtotyönsä, ei-englanninkielisen elokuvan Oscarin voittaneen Tsotsin (2005) inhimillisyyttä väkivallan keskellä.

Ender’s Gamelle olisi helposti voinut antaa viisikin tähteä, niin mukaansatempaavasta ja upeasta teoksesta on kyse. Se jää kuitenkin piirun verran rajan alle lähinnä siitä syystä, että lopputulokselle on varattu hieman liian vähän aikaa verrattuna siihen johtavaan kiehtovaan prosessiin.



Elokuvatraileri Filmtrailer.comin kanssa

Aiheeseen liittyvät elokuvat