Fast & Furious: Hobbs & Shaw

/ GENRE ENSI-ILTA 02.08.2019 TÄHDET

Bond- ja Fast & Furious -franchiset yhdistävä mäiske on niin ylilyötyä, että se viihdyttää vaikka väkisin. Pääosanesittäjien mainiot kemiat estävät katsojan täydellisen turtumisen.

Fast & Furious -körmy Dwayne Johnsonin ja menestyselokuvasarjan kolmessa viimeisimmässä osassa esiintyneen Jason Stathamin välinen kinastelu osoittautui niin suosituksi, että heidän hahmojensa ympärille päätettiin rakentaa oma elokuvansa. Samalla tuli poltettua siltoja alkuperäisen F&F-väen kanssa, mutta mitäs pienistä, kunhan rahaa tulee ovista ja ikkunoista.

Eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö rahaa tulisi nytkin, onhan kaava täsmälleen samanlainen kuin miljardiluokkaa olevissa Fast & Furious -elokuvissa: paljon puhetta perheen merkityksestä tilkitsemässä kohtauksia, joissa rikotaan fysiikan lakeja erilaisilla kulkuneuvoilla ja käydään läpi ihmiskropan kannalta fysiologisesti mahdottomia tappeluita ja stuntteja. Kaikki kuorrutettuna kevyellä läpällä.

Johnsonin esittämä Shaw lähetetään avuksi Lontooseen, jossa Stathamin Shaw-hahmo on värvätty etsimään tappavaa virussäiliötä, joka on kadonnut teille tietymättömille. Syyllisenä pidetään Shaw’n Hattie-siskoa, mutta katsoja tietää tämän paenneen maan alle suojellakseen Idris Elban näyttelemän superrikollisen havittelemaa biologista asetta.

Shaw on kirjoitettu uusiksi entiseksi brittiagentiksi, ja Fast & Furious -elokuvien lisäksi meno muistuttaakin höpsöimpiä Bond-leffoja, kun kaiken takana on salaperäinen paha maailmanlopun järjestö. Huolimatta keskinäisestä kapuloiden rattaisiin heittelystä Shaw ja Hobbs selvittävät nopeasti totuuden, mutta joutuvat Hattien kanssa pakosalle pahisten kontrolloidessa julkisuutta.

Aikaisemmin romanttisemmissa historiallisissa draamoissa ja komedioissa esiintynyt Vanessa Kirby osoittaa, ettei Mission: Impossible – Fallout -leffan pystyvän rikollispomon rooli ollut onnen kantamoinen. Hänen Hattiensa ei ole Shaw-veljen ja Hobbs-körmyn apua odottava avuton nainen, vaan pystyvä agentti, jolta sujuu niin strateginen ajattelu kuin rankka toiminta. Hän myös osaa tarvittaessa jättää uhittelevien ukkojen kukkoilun huomiotta tai pistää sille napakasti pisteen.

Hobbs & Shaw -toiminnassa kaikki onkin tehty isolla kädellä. Jokainen takaa-ajo ja tappelukohtaus voisi olla pienemmän budjetin toimintaelokuvan lopputaisto. Se ei välttämättä ole hyvä juttu, sillä jatkuvasti toistuessaan rymistely alkaa turruttaa niin, että useammin kuin kerran huomaa ajatuksien lähteneen harhailemaan valkokankaan räjähtelyistä huolimatta.

Pahemmin ajattelemisen aihetta itse elokuva ei nimittäin tarjoa. Hauskimmillaan se on Shaw’n ja Hobbsin sättiessä toisiaan kekseliäästi ja vetäessä mattoa toistensa alla. Show’n varastaa kuitenkin alussa ja lopussa vieraileva, ohjaaja David Leitchin kanssa myös Deadpool 2:n tehnyt Ryan Reynolds. Reynoldsin moottoriturpainen hömppäagentti voisikin olla iho-ongelmista eroon päässyt Deadpool.

Niin näyttäviä kuin toimintakohtaukset ovatkin, on ihme kuinka Hobbs & Shaw -leffan vihoviimeisestä lopputaistelusta puuttuu Deadpool 2:n ohella ensimmäisen John Wickin ja Atomic Blondenkin ohjanneen Leitchin tavaramerkki, luihin ja ytimiin tuntuva mies miestä vastaan -mätke. Siihen asti käsikähmät ovat olleet näyttäviä, mutta lopun joukkotappelu tuntuu turhankin geneeriseltä, pikaleikkauksilla toteutetulta Hollywood-nahistelulta. Onneksi siihen saadaan muutos, kun peliin tulevat mukaan erilaiset kulkuneuvot tekemässä jälleen asioita, joihin mikään ajopeli ei pysty.

Kaiken kaikkiaan paremmin ja näyttävämmin tehtyä ison budjetin hömppäviihdettä ei tänä kesänä ole nähty, ja Hobbs & Shaw käykin mainiosti aivojen nollaamiseen. Jos se ei ole ainut, mitä viihteeltä odottaa, voi hypnoottisessa ääni- ja kuvatykityksessä vetää vaikka häiriintyneet tirsat.