On aina piristävää, kun taiteilijan elämäkertaelokuva ei ole vain kuivakkaa Wikipedia-artikkelin kuvitusta. Puolalaisohjaaja Agnieszka Hollandin elokuva sata vuotta kuolemansa jälkeenkin lukijoita ja tutkijoita kiehtovasta Franz Kafkasta tuntuu taide-elokuvalta, jossa kirjailijan hahmo esiintyy päähenkilönä. Valitettavasti Franz ei onnistu tempaamaan mukaansa katsojaa, joka olisi kiinnostunut realismia ja surrealismia sekoittaneesta taiteilijasta.
Holland on nuoruudestaan asti fanittanut Kafkaa ja tuntee hyvin tämän tuotannon. Ehkä siinä onkin elokuvan ongelma. Ohjaaja on itse sanonut, että Kafka eli hyvin ”yksitoikkoista” elämää verrattuna teostensa omalaatuisiin käänteisiin. Silti Holland keskittyy lähinnä kirjailijan arkeen, joka tuntuu koostuvan melkein kaikesta muusta kuin kirjoittamisesta. Ainut Kafkan tekstien kuvitus, jonka on tarkoitus kertoa sivistyneiden kirjallisuuspiirien tyrmistyksestä, onnistuu verisyydellään lähinnä nostamaan muuten miedon draaman ikärajaluokkaan K-16.
Idan Weiss on uskottava kirjailijana, joka haluaa miellyttää kaikkia mutta ei oikeastaan tunnu välittävän kenestäkään. Suhteiden muodostamisen sijaan Kafka lähinnä analysoi julman armottomasti – niin itseään kuin kohtaamiaan ihmisiä. Ilmeettömän nuorukaisen rinnalla show’n uhkaa varastaa Peter Kurthin esittämä isä, joka pitää muiden alistumista tahtoonsa itsestäänselvyytenä eikä osaa kommunikoida muuten kuin huutamalla.
Holland on taidokas ohjaaja, ja hän onnistuu luomaan hetkiä, joissa kohteen tylsyydestä kumpuaa kiinnostavaa arvaamattomuutta. Silti, yli kahden tunnin keston jälkeen tuntee, ettei käteen ole oikein jäänyt mitään konkreettista mielenkiintoisesta taidepersoonasta. Ehkä se toisaalta on osa Kafkan olemusta ja perintöä.
Mukana on myös nykyaikaan sisältyvää kuvastoa pinnallisesta Kafka-palvonnasta, jossa turisteille tarjoillaan Kafka-burgereita ja yritetään tehdä hänen tuotannostaan merkittävää korostamalla kuinka vähän sitä on verrattuna siitä kirjoitettuihin tutkielmiin. Metatason ironisuuden ymmärtää, mutta se vain ennestään pudottaa ulos elokuvasta.
Jouni Vikman