Free State of Jones

17.11.2016 11:00
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 18.11.2016

Newton Knight (Matthew McConaughey) hylkää sisällissodan eturintaman todistettuaan nuoren sukulaispojan kuoleman. Knight palaa kotiin, jossa armeija vie kylän asukkaiden omaisuutta sodan nimissä. Knight aloittaa vastarinnan, johon liittyvät niin naiset, lapset kuin karanneet orjatkin. Tositapahtumiin perustuva tarina sijoittuu Amerikan sisällissotaan (1861–1865), mutta Knightin tekojen vaikutukset yltävät 1940-luvulle asti.

Free State of Jones, kuten kaikki tositapahtumiin perustuvat elokuvat, on hankala elokuva. Vaikka Newton Knightin tarina on mielenkiintoinen, ei se vielä tee hyvää elokuvaa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Gary Ross yrittää parhaansa tuodakseen tarinan valkokankaalle, mutta elokuva kompastelee omaan sankarillisuuteensa, eikä katsoja saa siitä kunnon otetta. Ross välttää suututtamasta ketään ja siksi elokuva jää oudon kaukaiseksi ja silotelluksi.

Elokuva alkaa lupaavasti ja on yllättävän raaka Amerikan sisällissodan kuvauksessaan. Näemme kuolleiden sotilaiden ruumiita, amputoituja jalkoja ja vilahtaapa valkokankaalla myös tohjoksi ammuttu pääkin. Alun sotakohtausten jälkeen elokuvasta tulee oudon veretöntä, vaikka luoteja sataa vastarintaliikkeen ja armeijan välillä. Elokuva laahaa keskivaiheilla kun tapahtumat hidastuvat, eivätkä Rossin sisällyttämät kohtaukset Knightin jälkeläisen oikeudenkäynnistä 40-luvulla auta asiaa. Kohtauksia on vain muutama eivätkä ne tuo mitään uutta tarinaan ja tuntuvat siksi turhilta. Sitä vaivaa myös loputtomuus; Ross ei ole osannut tiivistää olennaista vaan elokuvaa tuntuu jatkuvan loputtomiin.

McConaughey on varma ja vakuuttava roolissaan. Miehen tuttu aksentti ja tummat silmät tuovat mukavaa painoa elokuvaan. Sivuosissa muun muassa House of Cards -sarjasta tuttu Mahershala Ali sekä Gugu Mbatha-Raw ovat hyviä, mutta heillä ei ole paljon tekemistä elokuvassa. Koska kyseessä on selkeästi myös tarina rotuerottelusta, on heidän oltava mukana mutta tämä ei ole heidän elokuvansa. Elokuva painottaa enemmän Knightin sankarillista roolia heidän johtajanaan. Knightin ja Alin hahmon Moseksen välinen ystävyys on elokuvan yksi harvoja vahvuuksia, mutta sillekään ei tunnu löytyvän tilaa.

Myös naisten osa on hiljainen. He ovat surevia vaimoja ja äitejä, jotka vastarinnan kulisseissa lataavat miesten aseita ja kuorivat maissia. Suurimmat roolit on varattu Mbatha-Raw’lle ja Keri Russelille Knightin rakastajattarena ja vaimona. Molemmilla olisi edellytyksiä parempaan, mutta he jäävät statisteiksi. Kuten lähes kaikki orjuutta käsittelevät elokuvat myös Free State of Jones käsittelee orjanaisiin kohdistunutta seksuaalista väkivaltaa. 12 Years a Slave ja tämän vuoden Sundance-voittaja Birth of a Nation tekivät sen paljon paremmin.

Suurin ongelma elokuvassa on, että se on yksinkertaisesti tylsä. Elokuvassa ei tapahdu tarpeeksi, että se kiinnostaisi, ja Pamela Martinin ja Juliette Welflingin hajanainen leikkaus tekee elokuvasta ajoittain vaikeasti seurattavan. Ensimmäisen Nälkäpelin ohjanneen Rossin on vaikea pitää lankoja käsissään, vaan elokuva hyppii paikasta ja ajasta toiseen päämäärättömästi. Vaikka näyttelijät tekevät parhaansa, eivät hekään pelasta heikkoa elokuvaa.

 

Free State of Jones -elokuvan traileri

Lisää luettavaa