Afrikan kolmanneksi suurin valtio Sudan on ollut sisällissodassa 1950-luvulta asti. Maa on päätynyt ykköseksi The Fund for Peace -rauhanjärjestön epäonnistuneiden valtioiden luetteloon, ja Darfurin konfliktia on nimitetty pahimmaksi humanitaariseksi ongelmaksi koko maailmassa.
The Good Lie kertoo neljän sudanilaisen tarinan. Margaret Naglen käsikirjoitus perustuu “Sudanin kadonneiksi pojiksi” kutsuttujen lapsipakolaisten elämäntarinoihin eli ainakin jossain määrin tositapahtumiin. Kun sudanilaiseen kylään hyökätään, eloon jää vain kourallinen riittävän hyvin piiloutuneita lapsia. Lapsijoukolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taivaltaa jalkaisin lähimpään kaupunkiin. Pienintä kannetaan välillä reppuselässä, ja yöunet nukutaan tiiviisti siskonpedissä. Lopulta matkaa kertyy tuhansia kilometrejä turvaan naapurivaltiossa sijaitsevaan pakolaisleiriin.
Vuosien päästä samat lapset elävät yhä pakolaisleirillä aikuisuuden kynnyksellä. Tarina lähtee uudelle raiteelle, kun yhdysvaltalainen avustusohjelma lennättää osan yhteen hitsautuneesta joukosta Kansasiin. Amerikassa odottavat kulttuurishokki, byrokratia, sopeutumisen haasteet ja vihreä Jell-O-hyytelö.
The Good Lie kuvaa yhteentörmäystä lämmöllä, ymmärrettävästi ja hauskastikin, alentumatta esittämään pakolaisia alkuasukkaina. Liikuttavana nyyhkydraamana alkanut elokuva muuttuu silti nolottavan naiiviksi – kaikki amerikkalaiset ovat uskomattoman kilttejä. Epäystävällisintä on lievä tiuskiminen ja se, että sosiaalityöntekijä Carrie (Reese Witherspoon) ei ole viitsinyt siivota asuntoaan.
Witherspoon esittää kovista, joka on muka kiinnostunut vain korkkareistaan ja seuraavasta noutoateriasta, mutta muuttuu kadonneiden poikien kohtalon vaikutuksesta naapuria halaavaksi humanistiksi. Carrien hahmo on tylsä, pintapuolinen ja väkisin tehty ja sellaisena Witherspoonin kykyjen tuhlausta. Päänelikosta sen sijaan välittyy aitoa läsnäoloa huolimatta tarinan lällyistä käänteistä. Emmanuel Jal (Paul) ja Ger Duany (Jeremiah) ovat entisiä lapsisotilaita Sudanista, ja Kuoth Wiel (Abital), niin ikään Sudanin-pakolainen, on kulkenut Etiopian leirien kautta Yhdysvaltoihin.
The Good Lien on tuottanut Ron Howard, joka on ohjannut sellaisia elokuvia kuin Cinderella Man, Apollo 13 ja Kaukainen maa. Howardin vaikutus näkyy kokonaisuudessa vahvasti: The Good Lie on erittäin sujuva ja varsin vetoava mutta myös joka suuntaan paisutteleva makeilu. Elokuvan keskeinen teema on integroituminen, yksi maahanmuuttopolitiikan kuumista perunoista. Rainan nimi The Good Lie viittaa tapaan, jolla Paul, Jeremiah, Abital, Mamere ja Carrie keplottelevat väkeä pakolaisleiriltä Kansasiin. Yhteisöstä ammennettava voima ja toivo perheiden yhdistämisestä kannattelevat tarinan ydinjoukkoa alusta loppuun. Kaikkia teemoja käsitellään kuitenkin lähinnä ihmissuhdevinkkelistä.