Marvelin elokuvauniversumi laajenee jälleen yhdellä supersankarijoukkiolla, kun The Guardians of the Galaxy -nimen saava jengi antisankareita lyöttäytyy kohtalon sanelemana yhteen. Veto on studiolta uskalias, sillä epäsuhtainen joukko koostuu muun muassa puhuvasta pesukarhusta ja bambisilmäisestä puuhahmosta, eikä sillä ole apunaan Avengersin tyyppistä, kaikkien tuntemaa sankariarsenaalia. Luottamus omien elokuvien menestykseen on kuitenkin niin kova, että Marvel ilmoitti jatko-osan tekemisestä jo ennen Guardians of the Galaxyn julkaisemista.
Romanttisten komedioiden sivurooleista sekä Puisto-osasto -tv-sarjasta (Parks and Recreation) tunnetusta Chris Prattista kuoriutuu salskea sankari. Maasta kotoisin oleva Peter Quill on menettänyt pikkupoikana äitinsä ja joutunut syvällä avaruudessa toimivien roistojen kyytiläiseksi. Kovanahkaiselta vaikuttava mestarivaras haluaisi olla Star-Lord, kaikkien tuntema lainsuojaton, mutta hänellä on myös pehmeä puolensa. Tästä kielii mukana kulkeva Walkman-korvalappustereo ja 80-luvun hittejä täynnä oleva kasetti.
Quill ryöstää salaperäisen metallipallon hirmuisen Ronanin (Lee Pace) nenän edestä. Yrittäessään saada esinettä myydyksi hän jää Zoe Saldanan esittämän Gamoran jalkoihin ja heitetään tämän kanssa huipputurvalliseen vankilaan. Kun Quill alkaa suunnitella pakoa, avuksi tulevat pesukarhun näköinen Rocket (äänenä Bradley Cooper) puumaisen, rauhaa rakastavan ystävänsä Grootin (äänenä Vin Diesel) kanssa. Viidenneksi rattaaksi porukkaan hyppää järkälemäinen, Ronanille kaunaa kantava Drax (showpainija Dave Bautista), joka hahmottaa kaiken kirjaimellisesti. Ja matka käy maailmaa pelastamaan.
Ryppyotsaisuus kannattaa unohtaa, kun kyseessä on elokuva, jossa seikkailee puhuva pesukarhu. Troma-elokuvien parissa uransa aloittanut ja muun muassa Scooby-Doo-elokuvia käsikirjoittanut James Gunn tuo aiheeltaan hieman kulahtaneeseen supersankariseikkailuun luovassa hulluudessaan tuoreutta ja uskallusta heittäytyä. Guardians of the Galaxyn huumori pysyy kuitenkin ilahduttavan lakonisena, eikä hyppää räikeästi silmille.
Kieli poskessa tehty käsikirjoitus sekoittaa vauhdikkaaseen avaruusseikkailuun sopivassa suhteessa yllättävää itseironiaa, mikä nostaa sen kesän viihdyttävimpien elokuvien joukkoon. Vaikka elokuva kärsiikin supersankarielokuville tyypillisestä, loppua kohden kiihtyvästä hoppuilusta, joka kulminoituu yksioikoiseen ratkaisuun, se ehtii silti syventää ennestään tuntemattomat hahmot katsojalle kiinnostaviksi.
Elokuvan selkeä miinuspuoli nousee sen mitäänsanomattomista pahiksista. Ronan, hänen sähäkkää apulaistaan Nebulaa esittävä Doctor Who -veteraani Karen Gillan ja pikaisesti esiteltävä Thanos (Josh Brolin) jäävät hengettömiksi ja taustoittamattomiksi uhkiksi antisankarijoukon keskinäisen kemian taustalle.
Tekniseltä laadultaan Guardians of the Galaxy on taattua Marvel-tasoa, ja visuaalisesti se näyttää juuri niin pöhköltä kuin sarjakuvaelokuvan olettaisikin näyttävän. Huolimatta hienosta avaruusteknologiasta elokuvan tärkeimmäksi vimpaimeksi nousee Quillin Walkman ja sen sisältämä musiikki. Ne pitävät avaruudessa huitelevan kertomuksen jalat tukevasti maapallolla ja yksinkertaisen nostalgisella kikalla myös laventavat elokuvan kohdeyleisön ikäjakaumaa.
Guardians of the Galaxy -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa