Paulette Van Der Beck (Juliette Binoche) johtaa emäntäkoulua Ranskan maaseudulla. Elokuvan alussa eletään vuotta 1967, aikaa juuri ennen vuoden 1968 Pariisin opiskelijamellakoita.
Emäntäkoulussa nuoria naisia koulitaan hyviksi vaimoiksi vanhan koulukunnan mukaan – vaimon tehtävä on siivota ja silittää, laittaa ruokaa sekä tietysti suostua aviollisiin velvoitteisiin aviomiehen niin toivoessa. Toisin sanoen elämään vain miellyttääkseen miestään ja varmistakseen kodin julkisivun hohdokkuuden. Apureina tyttöjen kunnollisiksi vaimoiksi koulimisessa Paulettella ovat aviomiehen sisko Gilberte (Séraphinessa nimiosaa näytellyt Yolande Moreau), joka edelleen keski-ikäisenä haaveilee kohtaavansa joskus sen oikean, ja pahansisuinen nunna (Noémie Lvovsky).
Uusien oppilaiden määrä koulussa on radikaalisti vähentynyt edellisvuodesta, sillä asenteet Ranskassa ovat nopeasti muuttumassa, ja sen saa koulua pyörittävä kolmikko pian huomata. Heillä on edessään mielenkiintoinen vuosi, sillä uuden vuosiluokan tyttöjoukko ei enää suoraan hyväksy vanhan maailman oppeja. Kaiken keskellä Pauletten mies kuolee ja jättää jälkeensä vaimolta salaa sotketut raha-asiat. Selviää, että koko emäntäkoulu on konkurssin partaalla.
Martin Provostin komedia on paikoin ihan hauska, varsinkin taipuessaan selkeästi parodiaksi. Luutuneita käsityksiä tuuletetaan, ja elokuvan loppuratkaisu tarjoaa odotetun mutta miellyttävän yllätyksen. Elokuvassa on rohkeasti sekoitettu eri lajityyppejä ja kokeiltu useita omaperäisiä ratkaisua, mikä on kuitenkin lopputuloksen kannalta sekavaa.
Samaan soppaan on heitetty liian monta tarinaa. Jos elokuvasta olisi leikannut kolmasosan pois ja pysytellyt selkeästi parodiassa, olisi siitä voinut saada hyvinkin toimivan komedian. Lajityypiksi on merkitty myös draama, joten osaltaan elokuva ilmeisesti kuitenkin yrittää välittää tärkeää sanomaa, eikä vain parodian keinoin. Lisäksi elokuva on liian pitkä ja paikoitellen hyvin pitkäveteinen.
Lopputulos on kädenlämpöinen sekasoppa, jossa on kyllä hauskoja kohtauksia ja kiinnostavia aineksia, mutta elokuvan teemat naisten kotiorjuudesta vapautumisen murroskohdassa ja vanhojen roolien tuuletuskeväässä olisivat mahdollistaneet paljon herkullisemmankin käsittelyn.