I, Robot

Tennarit jalkaan ja peltitoosat kuriin.

24.9.2004 10:20
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 24.09.2004

Will Smith jahtaa murhasta epäiltyä robottia Isaac Asimovin novelleihin perustuvassa scifidekkarissa I, Robot. Elokuvaan on kuitenkin otettu vain perusidea novelleista. Asimovin kehittelemät kolme robotiikan lakia esitellään elokuvan alussa.

1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmisiä eikä sallia, että ihminen vahingoittuu.
2. Robotin on toteltava ihmisiltä saamiaan ohjeita, paitsi jos ohjeet ovat ristiriidassa ensimmäisen lain kanssa.
3. Robotin on suojeltava itseään kunhan se ei ole ristiriidassa ensimmäisen tai toisen lain kanssa.

Sehän ei ole mikään yllätys, että elokuvan aikana näitä lakeja tietenkin rikotaan.

On vuosi 2035, ja robotit ovat yhtä arkipäiväisiä kuin pölynimurit. Chicagolainen etsivä Del Spooner (Smith) saa tutkittavakseen robotiikka-asiantuntija Alfred Lanningin (James Cromwell) itsemurhan, joka alkaakin näyttää murhalta.

Tekniikkaan ja erityisesti robotteihin vainoharhaisesti suhtautuva Spooner alkaa epäillä, että Lanningin on murhannut hänen itse kehittelemänsä robotti. Epäilysten kohteeksi joutuu Sonny-niminen NS-5-mallinen edistyksellinen robotti. Sonnya esittää Alan Tudyk, jonka kasvot on hieman klonkkumaiseen tyyliin mulkattu robotiksi.

Spooneria ei kuitenkaan uskota, koska edellä mainittujen lakien mukaan robotti ei kykene murhaan. Etenkin robottitehtaan tylyn oloinen johtaja Lawrence Robertson (Bruce Greenwood) ei halua tuotteilleen ikävää julkisuutta ja on ymmärrettävistä syistä kovasti itsemurhateorian kannalla.

Robottipsykologi Susan Calvin (Bridget Moynahan) on varsinkin aluksi kylmempi ja värittömämpi kuin tutkimuksen kohteensa. Spooner saa kauniista tohtorista kuitenkin taustatukea tarinan edetessä.

Smith on vaihtanut Men in Blackin mustan puvun mustaan nahkarotsiin ja merkkitennareihin. Conversen tossujen lisäksi muitakin hyödykkeitä mainostetaan aika ilmeisellä product placementilla. On FedEx-paketteja robottien kuskaamana ja virtaviivaisia tulevaisuuden Audeja.

Ohjaaja Alex Proyas on elokuvilla The Crow ja Dark City osoittanut visuaalisen lahjakkuutensa. Sama linja jatkuu nytkin. I, Robot on näyttävä elokuva. Tulevaisuuden Chicagosta piirretään uskottavan tuntuinen tulevaisuuden kuva.

Efektit ovat laatutyötä, vaikka tällä Sormusten herran ja Matrixin aikakaudella onkin vaikea tehdä katsojaan vaikutusta.

I, Robotin perusasetelma on aika perinteinen poliisitarina tulevaisuuden ympäristössä. Spooner on menneisyyden traumojen vaivaama suoraviivainen ja -sanainen poliisi, joka joutuu kahnauksiin esimiehensä kanssa. Vastaava kuvio on nähty lukemattomissa elokuvissa.

Onneksi I, Robot on kuitenkin muutakin kuin scifidekkari. Elokuvan toinen päähenkilö ja sen varsinainen koukku on Sonny-robotti. Alan Tudyk ja efektipaja ovat tehneet Sonnysta kiinnostavan ja elävän hahmon kaikessa ristiriitaisuudessaan. Sonnyssa on on samaa sielukkuutta kuin 2001: Avaruusseikkailun HAL-tietokoneessa tai Blade Runnerin replikanteissa.

Näiden klassikoiden tasoon I, Robot ei sentään yllä, mutta se on ehdottomasti viime vuosien tieteiselokuvien parhaimmistoa. I, Robot on samaa tasoa kuin Spielbergin Minority Report ja paljon parempi kuin Terminator 3.

Jussi Huhtala

Lisää luettavaa