Julieta

11.8.2016 10:36
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 12.08.2016

Alice Munron Karkulainen-novellikokoelman kolmen tarinan pohjalta käsikirjoitettu Julieta on yhtä aikaa sekä Pedro Almodóvarin näköinen että omaleimaisen espanjalaisohjaajan tarinankerrontatavasta poikkeava elokuva. Edellisen elokuvansa (Matkarakastajat, 2013) äärimmäisestä hulluttelusta jälleen vakavamman aiheen pariin siirtynyt Almodóvar tuntuu Julietassa lähes lakonisen tasaiselta. Vaikka elokuvassa käsitellään suuria tunteita, siitä puuttuu ohjaajan useille elokuville tyypillinen vuoristoratamainen vakavuuden ja huumorin vuorottelu. Komediaa ei elokuvassa nähdä tällä kertaa lainkaan ja vakavuudessaan Julieta onkin lähempänä viiden vuoden takaista Iho jossa elän -trilleriä.

Silti Julieta näyttää takuuvarmalta Almodóvarilta, siitä pitävät huolen valkokankaan täyttävät värit, muodot ja kuvakulmat, jopa henkilöhahmojen tapa katsoa kameraan ja kantaa itseään.
Kolmella eri vuosikymmenellä liikkuva Julieta avautuu tarjoamalla katsojalleen Emma Suarézin esittämän, Madridissa asuvan ja noin viisikymppisen Julietan, joka on muuttamassa miesystävänsä (muun muassa Puhu hänelle -elokuvasta tuttu Dário Grandinetti) kanssa Portugaliin. Sattumalta nainen kuitenkin törmää kaupungilla tyttärensä lapsuudenystävään ja katsojalle paljastuu Julietan joutuneen jostain syystä eroon tyttärestään vuosia sitten.

Tapaaminen johtaa hermoromahdukseen, minkä seurauksena Julieta jättää miesystävänsä ja muuttaa takaisin taloon, jossa asui aikoinaan tyttärensä kanssa. Tyttärelleen kirjemäisesti kirjoittamansa päiväkirjan kautta hän alkaa avata tähän päivään johtaneita tapahtumia. Samalla katsoja siirretään ajassa 30 vuotta taaksepäin katkeransuloiselle 1980-luvulle, missä glamrokkarin näköistä nuorta Julietaa esittää Adriana Ugarte.

Nuoren Julietan kohtalo sinetöidään yöjunassa, jossa tämä tapaa kaksi miestä. Näistä vanhemman, yksinäisyyteensä lohtua hakevan miehen sijaan Julieta ystävystyy salskean, kotona kuolemansairasta vaimoaan hoitavan kalastajan, Xoanin (Daniel Grao) kanssa. Tuosta yöstä saa alkunsa Antia-tytär, joka myöhemmin tragedian seurauksena särkee äitinsä sydämen.

Julieta on kertomus eri elämäntilanteissa luovivista naisista, rakkaudesta, äitiydestä ja ystävyydestä. Almodóvar kuitenkin kutoo tarinansa seittiä jännärimäisin ottein, avaamalla Julietan menneisyyttä siivu kerrallaan ja sitomalla palaset pienin kääntein nykypäivään. Kulmien takaa pikkuhiljaa paljastuvat totuudet saavat odottamaan dramaattista loppuhuipennusta, jota ei kuitenkaan koskaan tule. Mielikuvitusta viettelevän kiertelyn jälkeen tarinan lopetus tuntuukin optimistisesta sävystään huolimatta suorastaan töksähtävältä. Lievästi epätyydyttävän lopun jälkeen katsoja joutuu kääntämään katseensa taaksepäin ja etsimään tyydytyksen aiheita muualta tarinasta. Niitä onneksi riittää.

Elokuvassa toistuvat eri intensiteetillä teemat syyllisyydestä ja uskottomuudesta: pettääkö Xoan koomassa olevaa vaimoaan harrastamalla seksiä muiden naisten kanssa, entä Julietan oma, dementoituvaa äitiä huoltava isä lähentyessään taloudenhoitajansa kanssa? Onko Julieta itse syyllinen tuntemattoman miehen itsemurhaan tai läheisensä kuolemaan? Ihmismielen haasteiden tutkimisen taidon Almodóvar hallitsee, minkä vuoksi hänen hahmoistaan jaksaa olla kiinnostunut loppuun saakka. Aiheet jäävät helposti pyörimään mieleen myös elokuvan jälkeen.

Tyypillisen almodóvarimaista huumorin ja draaman iloittelua odottavalle katsojalle Julieta saattaa aiheuttaa pienen pettymyksen perinteisemmän draaman toteutuksellaan. Tätä kuitenkin paikkaavat hienovaraisen moniulotteisesti roolinsa omaksuneet näyttelijät, koskettavat henkilöhahmot sekä teknisesti äärimmäisen tyylikäs toteutus. Sivuroolissa Xoanin taloudenhoitajana nähdään Almodóvar-elokuvien veteraani Rossy de Palma.

 

Julieta -elokuvan traileri

Lisää luettavaa