Koditon mies keräilee roskia dinosaurusteemapuistossa. Ironisesti hän etsii fossiilien sijaan ruokaa tai tavaraa, josta voisi saada rahaa. Pian hän siirtyy kaupungille kerjäämään rahaa ja töitä. Lopulta mies käpertyy nukkumaan kellariin onnellisena siitä, että hänellä on vielä katto pään päällä.
Elokuvan päähenkilö Orsolya tekee viranomaistyötä ulosottovirkailijana ja yrittää saada kadulle joutuneet asiakkaat osaksi yhteiskunnan. Kellarissa nukkuvan miehen hätistely naurattaa aluksi Ninja Turtles -vitsin saattelemana, mutta kohtauksen pitkittyessä katsojalle tajuaa tapahtuman olevan kaukana leikistä. Lopulta on liian myöhäistä enää auttaa koditonta. Orsolya romahtaa ja pohtii omia päätöksiään ja valintojaan.
Kontinental ’25 on draamakomedia romanialaisista yhteiskuntarakenteista, jotka palvelevat vain porvareita. Kontrasteilla ja rakennushankkeilla leikittely on hauska visuaalinen elementti, mutta valitettavasti vain ja ainoastaan visuaalinen elementti. Elokuvan kuvaustyyliä voisi sanoa yhdistelmäksi Yökylässä Maria Veitolaa ja Big Brother -sarjaa, jossa valaistus ja lavastus on tehty vähän sinne päin. Tyyli sopii tiettyihin kohtauksiin, mutta siihen kyllästyy tunnissa ja päähenkilön tavoin katsojakin tutkii mieluummin elokuvateatterin katonrajaa ja miettii missä kulmassa pää räjähtää.
Draamakomedia puhuu tärkeistä aiheista mutta ei jaksa naurattaa. Orsolyan pakkomielle avautua kaikille lähemmäisille alkaa ärsyttää. Podcast.muoto olisi paljon parempi tapa keskustella aiheesta kuin tuhlata aikaa liikkuvaan kuvaan. Kodittomien ja köyhien auttaminen on tärkeä aihe, mutta elokuvan tapa käsitellä aihetta on raskasta paasausta. Parasta elokuvassa on päähenkilö ja hänen tonnin seteli -ilmeensä eri tilanteissa – sekä loputon ryyppääminen, johon voi samastua.
Werneri Pihlajamäki
Kontinental ’25 -elokuvan traileri
