”Meistä tulee onnellisia, jos vain noudatat sääntöjä”.
Yleensä sanotaan, että kirja on parempi kuin siitä tehty elokuva. Tällä kertaa on kuitenkin todettava, että elokuva on onnistunut toisintamaan lähdeteoksensa hengen ilahduttavan väkevästi. Yhdysvaltalaisen Freida McFaddenin muutaman vuoden takaisen menestyskirjan pohjalta tehty filmatisointi on yllättävien käänteiden vuoristorata, jonka matkassa pysyy herkeämättä mukana.
Hämärän menneisyyden omaava Millie (Sydney Sweeney) pääsee yllätyksekseen kotiapulaiseksi rikkaalle Winchesterin pariskunnalle heidän hulppeaan kartanoonsa. Perheen äiti Nina (Amanda Seyfried) alkaa lupaavan alun jälkeen käyttäytyä omituisesti eikä tytär Cecelia suhtaudu sen suopeammin uuteen tuttavuuteen. Sen sijaan perheen isä Andrew (Brandon Sklenar) pitää Millien puolia talon ilmapiirin muuttuessa hetki hetkeltä ahdistavammaksi ja arvaamattomammaksi, mutta hänkään ei ole sitä miltä näyttää.
Komediallisista elokuvistaan tuttu ohjaaja Paul Feig (Morsiusneidot) tarttui tällä kertaa trillerimäiseen tarinaan, joka etenee hyvän rytmityksensä ansiosta niin jouhevasti, ettei yli kahden tunnin kestoa huomaa. Kotiapulainen on varsin uskollinen kirjalle tapahtumiensa puolesta, mutta viimeisen kolmanneksen suhteen on pistetty niin sanotusti lisää hönkää koneeseen, jopa piirun verran liikaa. Elokuvan suhteellisen korkea ikäraja saattaa yllättää mutta on täysin perusteltu jopa kauhuelokuvamaisen julmien kohtaustensa vuoksi. Häiriintynyttä tunnelmaa luo osaltaan myös Feigin luottosäveltäjänä tunnetun Theodore Shapiron kiintoisa musiikki.
Elokuvassa kutkuttaa eniten sen kolmiodraama, jossa hahmojen lumoavien ulkomuotojen takaa paljastuu pimeitä puolia, juonittelua tai suoranaista sadistisuutta. Tapahtumia tarkastellaan vaihdellen Millien ja Ninan näkökulmasta käsin aivan kuten kirjailija McFadden on tarkoittanut. Näyttelijävalinnoissa on osuttu oikeaan ja kolmikon välinen yhteistyö toimii moitteetta. Sweeneyltä onnistuu etenkin viekoittelijan elkeet, Seyfried heittäytyy täysillä sekopäiseksi kotirouvaksi ja Sklenar näyttää, että hänestä löytyy myös synkkyyttä hurmurin olemuksen lisäksi.
Kotiapulainen viihdyttää ja vakuuttaa varmoilla otteillaan, kunhan siihen suhtautuu riittävällä keveydellä ja sietää voimakkaampaa väkivaltaa.
Hannele Virsu
Kotiapulainen -elokuvan traileri
