Elokuva kertoo vuosisadan takaisen siirtolaisperheen kokemusten kautta myös tästä päivästä, mutta ilman saarnaa ja kiehtovan kauniin kuvakielen avulla.
Eletään viime vuosisadan alkua, ja kivikkoisen karuna kuvatun Sisilian asukkaat haaveilevat Atlantin takaisesta yltäkylläisyyden maasta, Amerikasta, alkuperäisen nimen uudesta maailmasta. Kaipuuta sinne lietsovat omien köyhien elinolojen lisäksi valokuvat, jotka todistavat ihmisen kokoisista porkkanoista ja rahaa kasvavista puista.
Salvatore Mancuso (Vincenzo Amato) päättää myydä omaisuutensa ja matkustaa vastahakoisen perheensä kanssa kohti parempaa tulevaisuutta. Matkalla he kohtaavat englantilaisnaisen (Charlotte Gainsbourg), joka ilman miesseuraa on älystään ja tahdonvoimastaan huolimatta yhteiskunnan heittopussi. Unelmien maassa odottaa kultaisen portin sijaan tiukka ja nöyryyttävä karsinointi, jonka aikana Mancusot joutuvat vielä kerran miettimään toiveitaan ja niiden hintaa.
Elokuvan pinnan alle on kätketty terävää havainnointia naisen asemasta ja siirtolaisuudesta. Elokuva sisältää selviä kytköksiä tähän päivään: ihmiskauppa ja henkensä uhalla paremman elämän perään hakeutuvat siirtolaiset ovat uutisotsikoiden vakiotavaraa. Kerman kuorinta ja tuottamattomien karsinta piilevät teollisuusmaiden johtajien puheissa, joissa kuulutetaan ulkomaalaisen työvoiman tuottamista oman maan vanhenevien kansalaisten töitä tekemään.
Kultainen portti ei silti saarnaa, eikä ole vain kurjuuden esittelyä. Yhden perheen kokemuksien kautta yleismaailmallisesta tulee henkilökohtaista, ja käytännön järjestelyistä muodostuu jopa pieni, mutta sympaattinen romanttinen vire. Rauhallisesti etenevä, tunnelmallinen elokuva poikkeaa paikoin realistisen fantasian maaperälle, mitä tukee luova kuvan ja äänen käyttö.