Kurkien äiti on Iiris Härmän ohjaama henkilödokumentti Iranissa asuvasta, suomalaista syntyperää olevasta Ellen Vuosalosta. Hänen elämäntarinansa on kuitenkin varsin outo valinta dokumentiksi, sillä se pyrkii käsittelemään monta aihetta saamatta vietyä niitä täysin tyydyttävään johtopäätökseen.
Dokumenttielokuva alkaa vahvasti, siinä on hyvä tempo ja Härmän lähtökohdat ovat mielenkiintoiset. Hän syntyi Kanadassa 1930-luvulla, ja opiskellessaan Kaliforniassa eläintiedettä hän tapasi tulevan aviomiehensä. He saivat kolme lasta, joista yksi kuoli nuorena. Lopulta oli vuorossa muutto Iraniin, mutta sen mutkikkaisiin vaiheisiin ei pureuduta. Lasten huoltajuuskiistat ja äitisuhde käsitellään vain pintapuolisesti. Vaikka elokuvassa yksi lapsista hoitaa äitiään, jää toisen lapsen kohtalo mysteeriksi, mikä oudoksuttaa henkilödokumentissa.
Elokuva on kuvattu todella turvallisesti. Pitkä johdanto ja täytekuvat eivät luo uutta informaatiota katsojalle, ja välillä dokumentti tuntuu vain seisovan paikoillaan. Haastattelut ovat kuitenkin hauskoja ja mielenkiintoisia, eikä yksikään haastatteluista tunnu siltä, että sen olisi voinut leikata pois. Jokaisessa haastattelussa valaistus ja kamera on asetettu niin, että haastateltavasta saa kunnolla selvää ja oli ilo nähdä, että ohjaajalla on ollut selvä visio haastattelun käyttötarkoituksesta. Myös arkistokuvat sopivat hyvin kertojanarratiiviin, ja slideshow oli mietteliäästi toteutettu. Parasta antia olivatkin arkistomateriaalit, jotka värittivät tarinaa ja pitivät sitä koossa koko elokuvan ajan.
Elokuvan kompastuskivi on itse henkilöhahmo ja kysymykset siitä miksi ja kenelle tämä dokumentti on tehty. Elokuvan teemoja tuntuvat olevan luonnonsuojelu ja Iranin sisäiset konfliktit. Mihinkään aihealueeseen ei pureuduta kunnolla, ja kun kurjet lopulta tulevat mukaan kuvioihin, on Vuosalon tarina melkein lopussa.
Temmon ja dokumentin todellisen teeman etsiminen johtaa elokuva töksähtelyyn. Uskon kuitenkin, että jos elokuva olisi pureutunut pintaa syvemmälle luonnonsuojeluun tai Iranin kulttuurin ongelmakohtiin suhteessa länsimaiseen yhteiskuntaan, olisi sen sanoma tullut enemmän esiin.
Werneri Pihlajamäki