Lentäjän päähenkilö Howard Hughes (1905–1976) oli tosielämän teollisuusmiljardööri, Hollywoodin tuottaja- ja ohjaajalegenda, ilmailualan pioneeri sekä moniin unelmakaupungin valovoimaisimpiin naistähtiin linkitetty playboy. Hughes oli myös työholisti orjanpiiskuri, bakteerikammoinen neurootikko sekä suuruudenhullu visionaristi, jonka läpimurto Hollywoodissa, 1. maailmansotaan sijoittuva Hell’s Angels (1930), maksoi lähes neljä miljoonaa dollaria ollen yksi aikansa kalleimmista filmeistä.
Elokuvatuotannon ohella Hughes perusti oman lentoyhtiön ja suunniteli itse koneen, jolla hän rikkoi Lindberghin nopeusennätyksen 1935. Hughes myös osti Trans World Airlinen, teki siitä menestyksekkään kansainvälisen lentoyhtiön ja taisteli oikeudessa Pan Amin mannertenvälisen lentoliikenteen monopoliasemaa vastaan. 2. maailmansodan aikana Hughes ehti lisäksi suunnittella kokeilukoneen Yhdysvaltain puolustusministeriölle.
Paristakin lento-onnettomuudesta selviytynyt ja reilusti arpeutunut Hughes kärsi yhä pahenevista mielenterveysongelmista, joita hänen julkisuuskammonsa, pakkoneuroosinsa ja yhä voimistuva pöpöfobiansa entisestään syvensivät. Vanhoilla päivillään Huhges erakoitui täysin, eristäen itsensä omistamiensa hotellien sviitteihin ja johtaen imperiumiaan läpi suljettujen ovien. Erakoiduttuaan Hughes ei myöskään enää leikannut hiuksiaan ja kynsiään ja teki tarpeensa lukemattomiin maitopulloihin.
Martin Scorsesen ohjaama elokuva keskittyy 30- ja 40-lukuihin. Lentäjä alkaa nuoren Hughesin ohjatessa Hell’s Angelsia, joka on eräs Scorsesen omista lempielokuvista. Filmi päättyy 750 matkustajalle suunnitellun Hercules-koneen ensimmäiseen ja viimeiseen lentoon 1947. Tähän väliin Scorsese luo kolmituntisen saagan, joka valottaa kiehtovasti yhden Hollywoodin historian ja amerikkalaisen ilmailualan eksentrisimpiin, mystisimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin hahmoihin kuuluneen miehen elämää.
Lentäjä on lähes yhtä paljon pääosaa esittävän Leonardo DiCaprion kuin Scorsesen teos. Scorsese todistaa jälleen kuinka lahjakas elokuvakielen taituri hän on. Järkälemäisestä kestostaan huolimatta filmi lentää eteenpäin sulavalla kerronnallisella kurssilla, joka välttää pahimmat puutumista aiheuttavat ilmakuopat ja takaa katsojalle business-luokan valkokangasmatkan. DiCaprio kuitenkin nousee kuvaa lähes nonstoppina pyörittäväksi moottoriksi, jonka näyttelijänlahjat – mikäli joku on niitä joskus epäillyt – osoittavat nyt olemassaolonsa kenties kirkkaammin kuin koskaan.
Elokuvan naisista etenkin Katherine Hepburnia esittävä Cate Blanchett tekee tyylilleen uskollisesti huipputyötä. Ava Gardnerina nähtävä Kate Beckinsale jättää sen sijaan, myös tavoilleen uskollisena, melko kylmäksi. No Doubt -yhtyeen Gwen Stefanin näyttelijädebyytti Jean Harlow’na on puolestaan typistynyt noin pariminuuttiseksi, hukaten suurimman osan itsestään Thelma Schoonmakerin leikkaamoon.
Lentäjä on suuri amerikkalainen henkilökuva, erittäin viihdyttävä pala Hollywood-historiaa sekä Scorseselle ominaisen vahva psykologinen sielunpeili. Scorsesen parhaiden töiden tasolle se ei missään nimessä yllä, mutta peittoaa helposti esimerkiksi vajavaisen Gangs of New Yorkin (2002).
Tuomas Riskala