Matkalla

GENRE , ENSI-ILTA 27.07.2012 TÄHDET

Parikymppiset tyhjäntoimittajat Dean Moriarty (Garrett Hedlund) ja Sal Paradise (Sam Riley) matkaavat läpi 40-luvun lopun Amerikan vailla määränpäätä. Tarkoituksena on löytää jokin perimmäinen totuus, ”Se”. Matkan varrella pojat ryyppäävät, naivat, vetävät huumeita ja tapaavat eksentrisiä kanssaihmisiä. Matka itsessään määrittelee molemmat nuoret miehet ja heidän maailmankatsomuksensa kokonaan uudelleen. Samoin määrittyy myös omasta hedonismistaan runoutta muokannut beat-sukupolvi.

Jack Kerouacin Matkalla on monille pyhä teos. Vaikka se on beat-kirjallisuuden suoraviivaisimpia klassikkoja, on teoksen adaptointi valkokankaalle ollut haastavaa. Elokuvaversion tekemistä on yritetty jo lähes 60 vuoden ajan. Lopulta oikeudet omistanut Francis Ford Coppola tarjosi työtä vuoden 2004 Moottoripyöräpäiväkirjoilla vakuuttaneelle ohjaaja-käsikirjoittajakaksikolle, brasilialaisohjaaja Walter Sallesille ja puertoricolaiselle käsikirjoittaja Jose Riveralle.

Tuotannon suuruudesta kertoo se, kuinka paljon tuttuja tähtiä vilahtelee sivuosissa. Miesnäyttelijöistä roolin ovat saaneet esimerkiksi Viggo Mortensen, Terrence Howard ja Steve Buscemi. Viehkeät nuoret naiset ovat tarinassa miehiäkin keskeisemmässä osassa, ja naisosia tulkitsevat esimerkiksi Kirsten Dunst, Amy Adams ja Mad Men -sarjasta tuttu Elisabeth Moss. Poikien pitkäaikaisinta matkakumppania Marylouta esittää alati väsyneen oloinen Kristen Stewart.

Omaelämäkerrallisen romaanin tarina on elokuvaversiossaan naitettu tiiviisti tositapahtumiin. Matkan varrella kirjavista vaiheistaan silmin nähden inspiroitunut Sal kirjoittelee silloin tällöin muistiinpanoja ja alkaa lopussa purkaa niitä pitkälle kirjoituskoneliuskalle. Kenellekään tuskin jää epäselväksi että hahmo kuvaa alkuperäisen kirjan kirjoittajaa Jack Kerouacia.

Kerouacin kertomaa on paljon, ja elokuva on sen kuvaaman matkan tavoin varsin pitkä. Hengähtämään ei juuri ehditä. Kuvasto on hienoa, ja puvustus ja lavastus vaikuttavat viimeisen päälle mietityltä. Myös yksittäiset kohtaukset ovat usein hyvin rakennettuja pienoistarinoita. Kenties tarina olisikin  toiminut paremmin television minisarjana.

Matkaelokuvassa genrenä yleensä tärkeintä on vahvistaa katsojan paikalla olon tunnetta. Parhaimmassa tapauksessa elokuvan myötä voi kokea olleensa itse pienellä matkalla. Sallesin elokuva ei kuitenkaan noudata samoja pelisääntöjä. Tapahtumat pomppivat paikasta toiseen jättäen katsojan itsensä pääteltäväksi kuinka kauan aikaa ja siirtymää kohtausten välille jää. Se voi olla toimiva ratkaisu kirjallisuudessa, joka vetoaa enemmän lukijan mielikuvitukseen. Elokuvassa ratkaisu etäännytyttää tarinasta turhan paljon ja muistuttaakin enemmän kiireistä elämäkertaelokuvaa, joka yrittää väkisin muokata monimutkaisesta lähdemateriaalista narratiivia. Yleisluontoisen toteava kerronta ei anna katsojalle tilaa heijastaa tapahtumiin omia kokemuksiaan. Myös suhde hahmoihin jää pintapuoliseksi.

Jos elokuva on suunnattu vain kirjan jo lukeneille, on kyseenalaistettava tuoko se siihen mitään merkittävää lisää. Lopputulos on valitettavasti vain tyypillinen kirja-adaptaatio Hollywoodin tapaan; sliipattua viihdettä, joka ei lopulta kerro juuri mistään mitään.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Aiheeseen liittyvät elokuvat