Melanijan tie

/ / GENRE ENSI-ILTA 30.12.2016 TÄHDET

Voittaja kirjoittaa historian. Senpä takia näemme valkokankaalla useammin Hitlerin kuin isä aurinkoisen eli Stalinin hirmutekoja. Stalinin murhaluvuksi on yleisesti ottaen arvioitu noin 20 miljoonaa ihmistä, vaikka useat lähteet puhuvat jopa 60 miljoonasta. Yhtään vähättelemättä Hitlerin veristä aikakautta, on kummallista huomata, että elokuvantekijät eivät ole kajonneet sen syvällisemmin Stalinin hirmuvaltaan.

Stalin hiljensi kaikki väärinajattelijat murhaavalla tehokkuudella: taiteilijat, kirjailijat, tiedemiehet, uskovaiset, ”fasistit”, seksuaalisesti poikkeavat, mielenterveyspotilaat ja vammaiset. Siis aivan kaikki, joilla oli poikkeava ääni tai olemus, hävitettiin. Heidät joko surmattiin tai lähettiin GULAGin työleireille. Siperian rautatiet on rakennettu väärinajattelijoiden ruumiiden päälle.

Vasta hiljattain ovat Balkanin maat uskaltautuneet kertomaan karmivia tarinoitaan muulle maailmalle, sillä vielä 1990-luvun alussa moni oli suljettuna Neuvostoliiton rautanyrkin sisään. Nämä tarinat kuitenkin ansaitsevat tulla kuulluksi. Elokuvat kuten Melanijan tie ovat erittäin tärkeitä viestejä siitä, mihin suuntaan voimme nopeasti päätyä.

Melanijan tie on latvialais-suomalais-tsekkiläisen yhteistuotannon helmi. Se on äärimmilleen viety yhden naisen kärsimystarina. Yli 40 000 latvialaista, liettualaista ja virolaista karkotettiin Siperiaan Stalinin käskystä. Ja aivan kuten natsit toisella rintamalla tekivät, myös puna-armeija jakoi perheet kahtia: miehet lähetettiin toiseen määränpäähän, naiset ja lapset toisaalle. Melanija (riipivästi näyttelevä Sabine Timoteo) ja hänen poikansa sekä joukko muita naisia ja lapsia päätyi keskelle taigaa, pieneen kylään pakkotyöhön. Keskeltä Siperiaa ei voinut paeta minnekään.

Ryhmä joutui työleirille kolhoosiin, jossa heitä kohdeltiin kuin orjia. He joutuivat taistelemaan sairauksia, nälkää ja kylmää vastaan. Moni ei tietenkään selvinnyt. Melanijan selviytymiskeinoina olivat hänen poikansa ja rakkauskirjeensä miehelle, jonka kohtalosta hänellä ei ollut mitään varmuutta.

Viesturs Kairišsin ohjaustyö on viipyilevää, korutonta ja kaunista. Hän löytää tuskan ja kärsimyksen keskeltä jopa inhorealistisen aitoja kauhunäkyjä. Mustavalkoista kuvaa onkin suorastaan nautinnollista katsoa. Mitä pidemmälle Melanijan vankeus ja piina etenee, sitä abstraktimmaksi ja kauniimmaksi elokuvan kuvasto muuttuu. Melanija pakenee kauheuksia oman mielensä sisälle. Elokuvan ääniraita on myös erityisen voimakas ja tukee kuvia täydellisesti.

Käsikirjoitus perustuu latvialaisen Melanija Vanagan omaelämäkerralliseen romaaniin, joka toimii harvinaisena dokumenttina Stalinin hirmutöistä. Melanijan tie on äärimmäisen raadollinen kertomus sodan kauhuista.