Miehiä ja poikia

GENRE ENSI-ILTA 29.03.2019 TÄHDET

Miestäkö ei voi itkettää? Joonas Berghäll jatkaa empaattisten ihmisiä ja ihmissuhteita tutkailevien dokumenttielokuviensa sarjaa.

Miehiä ja poikia on Joonas Berghällin niin sanotun rakkaustrilogian kolmas osa. Se on myös selkeä temaattinen jatko Miesten vuoro -dokumentille vuodelta 2010. Berghäll kuvaa kauniin intiimisti aivan tavallisia suomalaisia miehiä vaikeissa elämäntilanteissa tai muistelemassa traagisia asioita menneisyydestä. Myös uutukaisen aikana on lupa itkeä – miestenkin.

Berghäll puolustaa miesten ja poikien oikeuksia melko epätasa-arvoisessa maailmassa. Kyseessä on todella tulenarka aihe etenkin näin 2010-luvun lopulla, kun yhteiskunnallinen kommentaari on täynnä termejä kuten ”toksinen maskuliinisuus”, ”patriarkaatti” ja ”setämies”. Miesten oikeudet ovat kuitenkin kaventuneet entisestään etenkin avioero- ja huoltajuusasioissa. Mies tekee edelleenkin myös huomattavasti enemmän töitä verrattuna naisiin. Lista on pitkä.

Työt ovat myös Berghällin oma kipupiste. Lääkäri antoi hänelle taannoin pysäyttävän diagnoosin. Berghäll onkin yksi elokuvansa päähahmoista: töillä lähes itsensä tappanut suomalainen äijä. Näitähän meillä riittää aivan liikaa.

Dokumentista paljastuu eräs hyvin mielenkiintoinen havainto. Berghällilla itsellään oli vapaa kasvatus. Hän leikki niin nukeilla kuin poikienkin leluilla lapsena, pukeutui myös välillä äitinsä mekkoon. Vanhemmat eivät puuttuneet sukupuolirooleihin tai lokeroineet häntä valmiisiin yhteiskunnallisiin normeihin.

Tästäkin huolimatta elokuvantekijän on todella vaikea puhua omista tunteistaan. Onko kyse ”patriarkaattisista rakenteista” vai jonkinlaisesta suomalaisesta luonteenpiirteestä? Kyllä nimittäin suomalainenkin mies itkee, vaikka tekeekin sen useimmiten yksin tai perheensä parissa. Toisaalta moni mies myöntää, ettei lääkäriin mennä kuin pää on kainalossa ja jalka irti: ”Vain luuseri luovuttaa.”

Miehiä ja poikia on koskettava dokumentti, vaikkei pääsekään yhtä syviin tunnelmiin kuin Miesten vuorossa. Käsiteltävät aiheet ovat hieman kevyempiä, vaikka ensimmäinen tarina viiltääkin syvältä ja kovaa. Miesten on todellakin lupa itkeä myös tämän elokuvan parissa, olivat he sitten metsästäjiä, armeijan leivissä, töissä teurastamolla tai luomassa uraa vaatturina tai vaikkapa sisustajana. Myös miesten oikeuksia on tarpeellista puolustaa.