Kahdeksan vuotta sitten sanoimme hyvästit Katniss Everdeenille Nälkäpeli – Matkijanärhi, Osa 2 -elokuvassa. Suzanne Collinsin kirjatrilogiaan perustuvat elokuvat olivat erinomaisia ja tekivät Jennifer Lawrencesta Hollywoodin suurimman tähden, mutta kun kirjat loppuivat, loppuivat elokuvatkin. Vuonna 2020 Collins julkaisi uuden Nälkäpeli-kirjan Balladi laululinnuista ja käärmeistä, joka sijoittui aikaan 64 vuotta ennen ensimmäisen kirjan tapahtumia.
Francis Lawrence, joka ohjasi kolme neljästä aikaisemmasta Nälkäpeli-elokuvasta, palaa huippusuositun franchisen ohjaksiin. Balladi laululinnuista ja käärmeistä tuntuukin lohdullisen tutulta, vaikka elokuva käsittelee täysin erilaisia teemoja kuin edelliset elokuvat. Elokuvassa pohditaan, ovatko ihmiset läpeensä hyviä vai täysin läpimätiä yksilöitä.
Uusi elokuva seuraa nuoren Coriolanus Snow’n nousua nuoresta oppilaasta matkaan kohti Panemin presidenttiyttä. Katsojat tuntevat Snow’n hirviömäisenä diktaattorina, jota Donald Sutherland esitti hyytävästi edellisissä elokuvissa. Tällä kertaa roolissa nähdään nuori mutta vaikuttava Tom Blyth. Elokuvan alussa Snow on nälkää näkevä oppilas, joka yrittää parhaansa pitääkseen yllä illuusiota varallisuudesta, vaikka tosiasiassa Snow’n perhe tuskailee rahan kanssa.
Snow määrätään Lucy Gray Bairdin (Rachel Zegler) ohjaajaksi Nälkäpelissä, joka järjestetään kymmenettä kertaa. Siinä missä Vihan liekit -elokuvassa nähtiin erityisen komea ja monimutkainen areena ja tribuutit olivat julkkiksia, jotka tekivät haastatteluita ennen kuin joutuivat taistelemaan, tällä kertaa areena on huomattavasti simppelimpi. Balladi laululinnuista ja käärmeistä ei keskitykään areenan tapahtumiin, vaan elokuvan fokus on ensin Snow’n ja Lucy Grayn orastavassa romanssissa ja myöhemmin Snow’n moraalisessa dilemmassa.
Blyth on erinomainen elokuvan pääroolissa. Snow on vaikea hahmo; Lawrencen ja Blythin täytyy saada elokuvan alussa yleisö Snow’n puolelle, vaikka tiedämme että 50 vuotta myöhemmin Snow on Panemin julma hallitsija. Blythin kasvoista huokuva viattomuus ja karisma auttavat tässä huimasti, mutta Blyth on parhaimmillaan elokuvan loppua kohden, kun Snow’n muut motiivit alkavat paistaa läpi.
On usein vaikea muistaa, että Zeglerilla on takanaan vain kaksi pitkää elokuvaa. Hän oli ilmiömäinen Steven Spielbergin West Side Storyssa mutta lähinnä statistin roolissa Shazam!: Fury of the Gods -leffassa. Balladi laululinnuista ja käärmeistä antaa Zeglerin mahdollisuuden luoda monitasoisempi hahmo. Viola Davis on huikea Volumnia Gaulin roolissa ja Peter Dinklage jää myös mieleen traagisena Nälkäpelien luojana.
Elokuvan lähes kolmetuntinen kesto tuntuu hieman pitkältä, mutta elokuvasta löytyy sen verran mehukkaita teemoja, ettei se juurikaan haittaa. Balladi laululinnuista ja käärmeistä on erinomainen kokonaisuus ja tyydyttävä esiosa Nälkäpeli-leffoille.
Maria Lättilä