Hyviä ja huonoja uutisia Tim Burtonin ystäville. Hyvät uutiset: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on vinkeroa neljän tähden viihdettä miehen elokuvista pitäville. Huonot uutiset: se on neljän tähden elokuva vain, jos pitää sellaisista Burton-elokuvista kuin Big Fish ja Dark Shadows. Muut voivat huoletta vähentää tähden – tai huonona päivänä parikin.
Big Fish -elokuvasta tuttua on tarinankerronnan tärkeyden korostaminen ja reaalimaailman lomasta pilkottava fantasiamaailma. Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on siinä tosin Big Fishiä kirjaimellisempi. Dark Shadowsista puolestaan on tuttua omassa suljetussa yhteisössään elävä outojen olentojen yhteisö. Nyt vain ollaan pelottavista elementeistä huolimatta huomattavasti aurinkoisempia ja positiivisempia.
Muun muassa Hugossa ja Ender’s Gamessa vakuuttanut Asa Butterfield on Jake, sosiaalisesti hieman kömpelö esiteini, joka menettää isoisänsä oudoissa olosuhteissa. Terapiaan joutuva poika matkustaa irlantilaiseen pikkukylään tarkoituksena saada jonkinlaista päätöstä isoisän kertomille oudoille tarinoille.
Paikan päällä Jake kuitenkin törmää lapsiin, joista hänelle on kerrottu, eivätkä nämä ole vanhentuneet päivääkään vuosia aikaisemmin kerrotuista saduista. Erikoislaatuisilla voimilla varustetut lapset elävätkin yhä uudelleen samaa päivää vuodelta 1943. Kyseisessä aikasilmukassa he ovat turvassa muulta maailmalta ja ennen kaikkea omiaan vastaan kääntyneiltä eriskummallisilta.
Jaken saapuminen tietysti ravistelee lasten vakiintunutta yhteisöä ja tietysti asettaa heidät vaaraan, kun pahat eriskummalliset käyttävät poikaa hyväkseen kätketyt lapset löytääkseen. Heidän on löydettävä voimiensa lisäksi älynsä, rohkeutensa ja muutkin sisäiset voimavaransa pelastaakseen itsensä ja aikuiset suojelijansa.
Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille sisältää paljon burtonmaisia elementtejä outoine, ulkopuolisine sankareineen, pelottavine hirviöineen ja makaabereine elementteineen kuten hirviöiden halu syödä uhriensa silmät. Se on myös ironiasta ja sarkasmista vapaa nuorisoseikkailu, kuin fantasiassa uitettu Viisikko. Se ei välttämättä miellytä Burtonin vanhempia teoksia fanittavia ja niiden myötä aikuistuneita katsojia.
Neiti Peregrinestä nauttimiseksi onkin oltava joko sopivan nuori tai sitten tarpeeksi vanha – ja lapsen mielellä varustettu. Se on nimittäin hyväksyttävä sellaisena kuin se on: lasten supersankarielokuvana.