Nostetaanpa heti arvion alussa kissa pöydälle: Guy Ritchien uutukaisen pahikset ovat ukrainalaisia. Joo, leffan kuvaukset käynnistyivät tammikuussa 2021, mutta onhan tätä hieman nihkeä katsella tammikuussa 2023, kun Putinin roskajoukot tuhoavat Ukrainaa jo melkein vuoden kestäneessä hyökkäyssodassaan. Muilta osin toimintaelokuva onkin sitä tuttua Ritchietä, tosin päivänpolitiikkaan päivitettynä.
Jason Statham on äijien äijä, Brittien salaisen agenttijaoston honcho, vanhan maailman machopullistelija ja todellinen veijari, punaviinikonossööri Orson Fortune, joka saa tehtäväkseen estää uudenlaisen maailmanlopun aseen myymisen ja sen käyttämisen.
Cary Elwesin näyttelemän agenttiporukan pomo määrää mukaan Fortunen vastavoiman, feministisen nörttiagentin, toimintaa halajavan märkäkorva Sarah Fidelin (Aubrey Plaza). Kaksikon välinen sanailu on niin alleviivaavan väkinäistä ja kiusallista, että elokuvaan on melko varmasti pestattu erillinen käsikirjoittaja kirjoittamaan pehmentäviä juttuja Fortunen äijäilyn vastapainoksi.
Heidän apunaan on myös täysin paitsioon jäävän brittiläisen räppäri Bugzy Malonen agenttihahmo. Mikä lie tämäkin diili Ritchien ja räppärin välillä on?
Agenttipoppoo joutuu käyttämään Josh Hartnettin esittämän vastahakoisen Hollywood-toimintatähti Danny Francescon palvelusta, jotta he pääsisivät asediileri Greg Simmondsin puheille ja modernin aseen jäljille. Hugh Grantin esittämä Simmonds on vieläkin limaisempi setämiesmaailman misogynisti kuin Fortune, joten Stathamin hahmo vaikuttaa tämän tyypin esittelyn jälkeen oikeastaan ihan hyvältä jätkältä. Grant on yllättävän kova näissä iljettävien pahisten rooleissa. Hahmo on ehdottomasti leffan parasta antia.
Elokuvan vitsit eivät juuri jaksa naurattaa ja meininki on muutenkin tosi tasapainotonta, kun Ritchie pyrkii olemaan suututtamatta ketään. Tosin se ei onnistu ihan jo väärin roolitettujen hahmojen takia. Sanomista tulee aivan varmasti.
Operation Fortune: Ruse de Guerre voisi olla parempi mikäli se olisi rehti ja rehellinen mustalla huumorilla höystetty ysärin toimintaraina – siis Snatchin (2000) ja Puuta, heinää ja muutama vesiperä -elokuvan (1998) tapainen veijaritykittely – mutta nyt Ritchie yrittää vähän turhan alleviivaavasti muuttaa ideansa moderniin aikaan sopivaksi. Haiskahtaa välityöltä.
Niko Ikonen