Tuukka Temonen on ailahtelevainen elokuvantekijä. Pidin Presidentintekijöistä (2014) ja Apulanta-leffasta Teit meistä kauniin (2016), ja olipa se Valmentajakin (2018) ihan hyvä ja erilainen elämäkertaleffa kovin ristiriitaisesta hahmosta. Aika jonka sain (2020) kertoi taas tosielämän sankaritarinan mutta ei vain mennyt aivan maaliin.
Temosen uutukainen on puskafarssi kannabiksesta, syrjäkylien elämästä ja kotimaan politiikasta. Pohjolan satoa -hahmokavalkadista löytyvät muun muassa peräkylältä pääkaupunkiseudulle muuttanut nuori it-alan hipsteri Ville (Miska Haakana), hänen maanviljelijäisänsä (Juhani Laitala), rento dude-kaveri Jori (Roope Salminen) sekä kaman myyjä/pitsayrittäjä Mehmed (Arman Alizad). Mukana on myös hirveä määrä niminäyttelijöitä sivurooleissa sekä erilaisia yllättäviä cameo-esiintymisiä.
Villen yhtiökumppani on ajanut heidän it-alan yrityksensä konkurssiin, eikä Villelle ole jäänyt käteen kuin satojen tuhansien velat. Hänen on palattava kotiinsa maaseudulle. Isä on ollut takaamassa Villen lainaa, joten myös koko perhetilan tulevaisuus on uhattuna. Ville saa neronleimauksen: tilan syrjäisellä pellolla voisi kasvattaa kannabista. Pääkaupunkiseudulla on nimittäin hyvästä pilvestä pula.
Pienen suostuttelun jälkeen suvun miehet pistävät kannabiksen kasvamaan, ja siitäpä ne sotkut sitten tietenkin käynnistyvät. Soppaan sekaantuvat niin pilvidiileri Mehmed, EU-byrokraatit, kylän mahtimiehet, gangsterit, paikallinen moottoripyöräkerho, hölmö kyttä ja monet muut enemmän tai vähemmän kummelihahmot sekä puskafarsseista tutut karikatyyrit.
Elokuva haluaisi ottaa kantaa lääkekannabikseen ja sen kasvatukseen bisneksenä, mutta ikävä kyllä juonikuvio harhautuu pelkäksi mitättömäksi sivuteemaksi. Temonen kritisoi myös maanviljelijöiden heikkoa asemaa Suomessa – syystäkin. Osansa saavat EU-byrokratia, maaseudun juntit, kunnallispolitiikka sekä erilaiset ideologiat. Temonen hutkii vähän joka suuntaan, paikoin ihan onnistuneestikin.
Ei Pohjolan satoa mikään alapäähuumoriin keskittyvä Luokkakokous ole, muttei se toisaalta oikein jaksa naurattaakaan. Loppua kohden on ilmeisesti tullut hirvittävä kiire, koska elokuvan tapahtumat alkavat hyppiä ja pätkiä huomattavasti. Vaikuttaa siltä, että kuvaukset ovat lähteneet niin sanotusti käpälästä – sateiset kelit ovat ilmeisesti vaikeuttaneet kuvauksia.
Niko Ikonen