RoboCop

Paul Verhoevenin alkuperäinen RoboCop oli vuonna 1987 kohtuullinen yleisömenestys ja saavutti kriitikoidenkin suosion tavallista älykkäämpänä scifi-toimintana. Vuosien varrella siitä on tullut myös kulttisuosikki, varsinkin kun se on kotiteatterijulkaisuissa palautettu leikkaamattomaan muotoonsa.

13.2.2014 17:00
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 14.02.2014

Yhdysvalloissahan se sai väkivaltansa vuoksi yleensä ylenpalttisen seksin vuoksi annetun X-ikärajan, ja pääsi laajempaan levitykseen R:nä vasta, kun Verhoeven leikkasi verisimpiä kohtauksia ja lisäsi humoristisia tv-mainoksia keventämään tunnelmaa.

Uudelleenfilmatisoinnin ohjaksiin valittu José Padilha on osoittanut kykynsä jännityksen ja aseellisen toiminnan ohjaajana kahdella Tropa de Elite -elokuvallaan, jotka Suomessa tunnetaan myös Eliittijoukot-nimellä. Valitettavasti hänelle on annettu ristiksi ikäraja PG-13, koska 16 vuodessa rahakkain yleisö löytyy yhä nuoremmasta väestä.

On hyvä ratkaisu, että Zoshua Zetumer on lähtenyt vuoden 1987 elokuvan lähtökohdista omille teilleen eikä vain yritä toistaa Edward Neumeierin ja Michael Minerin käsikirjoitusta ilman sen ylilyöntejä. Padilha on myös välttänyt kiusausta tehdä elokuvasta vuosien saatossa kehittyneiden tietokone-efektien vetämää projektia ja pitää toiminnan niin maan- kuin ihmisläheisenä. Total Recall -uusinnan pöhöttyneisyystaso ei ole lähelläkään.

Peruskuvio on entuudestaan tuttu: detroitilainen hyvä poliisi Alex Murphy loukkaantuu vakavasti rikollisten iskussa, ja automatisoiduille lainvalvojaroboteilleen kansikuvapoikaa etsivä jättiyritys rakentaa hänen palastensa ympärille robottikehon: RoboCop on syntynyt. Tämän jälkeen käytetään runsaasti – ja yllättävän viihdyttävästi – aikaa, kun Murphyn ihmisyyden ja koneen osana toimimisen suhdetta säädetään kemiallisesti ja tietotekniikan avustuksella.

Samalla markkinointiosastolla hiotaan robottirungosta mahdollisimman vaikuttavaa mutta myös yleisöönmenevää. Lisäksi Murphyn vaimolla ja pojalla on merkittävä rooli elokuvassa, toisin kuin alkuperäisessä, josta perhe häivytettiin lähes kokonaan. Itse asiassa tuntuu, että elokuvassa tapahtuu koko ajan paljon – paitsi siellä missä pitäisi, eli toimintarintamalla.

Toiminta on käytännössä mihinkään osumatonta ja osuessaankin veretöntä konetuliaseilla räiskintää ja cgi-hahmojen yhteenottoa, mikä ei jaksa pitää kiinnostusta yllä kaksituntisen elokuvan jälkipuoliskolla. Tuolloin voi olla vain tyytyväinen siitä, että mukana on mainioita näyttelijöitä kuten Michael Keaton kieron yrityksen dollarinkuvia palvovana pomona ja Gary Oldman etiikkansa tukahduttamaan joutuvana tiedemiehenä. Myös Joel Kinnaman tekee pätevää työtä Murphyna.

Kaiken väkivallan keskellä Verhoevenin RoboCop oli myös piruileva satiiri. Uutuudessa komediallisuus on enemmän kyynisyyttä. OmniCorp-yrityksen markkinointipäällikköä esittävä Jay Baruchel ja Samuel L. Jackson tv:n aggressiivisen puheohjelman vetäjänä ovat elokuvan komediallisimmat hahmot, mutta heidänkin kohdallaan huumori jää muutaman heiton ja pastissin tasolle.

 

RoboCop -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa