Someen (ja yleensä teknologiaan pyörän keksimisen jälkeen) nuivasti suhtautuvalle Roni on rikki -animaation alku on painajaista. Apple… siis Bubble julkaisee uuden lapsille suunnatun kommunikointivälineen ja leikkikalun, Bubblebot-robotin, joka on kuin Apple-muotoiltu iso Tamagotchi. Mutta toisin kuin jatkuvaa huolehtimista vaatinut Tamagotchi, Bubblebot ryhtyy huolehtimaan omistajastaan.
Botti ottaa haltuunsa omistajansa sosiaalisen elämän verkossa ja tosielämässä etsien tälle samanhenkisiä kavereita ja varmistaen mahdollisimman suuren huomion ja suosion saavan some-näkyvyyden. Pian kaikilla on uusi hilavitkutin.
Paitsi Barneylla. Hän asuu isänsä ja isoäitinsä kanssa, eikä perheellä ole varaa moisiin hittituotteisiin. Koska isä on vielä naurettava nahjus, hän ei myöskään periaatteellisista syistä arvosta teknologisia leluja. Aikaisemminkin sosiaalisten suhteiden muodostamisen kanssa kipuileva Barney putoaa vieläkin kauemmas koulun piireistä, mikäli vain mahdollista.
Erinäisten käänteiden jälkeen Barneykin saa oman Roni-bottinsa, joka ei kuitenkaan toimi kuin Strömsössä. Hankalan alun jälkeen Barney ryhtyy kouluttamaan Ronista itselleen yleiset säännöt hallitsevaa ystävää, mutta tulee samalla käynnistäneeksi ketjureaktion, joka uhkaa Bubblen osakekurssia. Parivaljakko päätyy näin monen rintaman väliin ja joutuu oikeasti ottamaan kantaa siihen, mitä ystävyys tarkoittaa.
Vuonna 2019 ilmestyneessä Child’s Play -kauhupäivityksessä paha peri, jos tehtaan liukuhihnalla ei muistettu ottaa pois päältä nukkejen ”Tapa!”-oletusasetusta. Samalla tavalla Roni on rikki -elokuvan bottien oletusasetus tuntuu olevan itsetarkoituksellisesti ”pilaa omistajasi elämä”.
Esiteinien ongelmien takana ovat aina inhat ja puolisotilaalliset teollisuuspamput ja/tai teknisten laitteiden epäkuntoon joutuminen, ei koskaan yksilön oma toiminta. Kun fyysisesti ja henkisesti koulukiusaavat luokkatoverit vain päättävät, että he ovatkin hyviksiä, koko maailma unohtaa heidän toiminnastaan aiheutuneet julkiset nöyryytykset.
Roni on rikki on muutenkin periaatteessa hyvää tarkoittava elokuva, jonka korrektius tuntuu naiivilta ja monin paikoin jopa hyvin ohuelta pintasilaukselta. Barneyn koulun oppilaat ovat kiitettävän monimuotoisia, mutta toisaalta hänen itäeurooppalaisista juuristaan tehdään rankkaa ja alentuvaa pilaa. Missään vaiheessa ei kyseenalaisteta lapsiin kohdistuvaa markkinointia, kunhan sitä ei tee rehellisesti ahneeksi julistautuen.
Roni on rikki on brittiläisen Locksmith-animaation ensimmäinen tuotos, joten pistetään kauneusvirheet alkukankeuden piikkiin. Ulkoisesti elokuva näyttää sujuvalta. Hienoisen ironista on, että animaatio pistää aivan uuden vaihteen silmään, kun joudutaan päähenkilöiden kannalta maailman pelottavimpaan paikkaan, luonnontilaiseen metsään. Hyvässä ja pahassa luonnon kuvaus on suorastaan mykistävän kaunista.
Jouni Vikman