Särkyneet syleilyt

14.8.2009 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Elokuva rakastamisesta ja elokuvan tekemisestä, jotka Pedro Almodóvarin maailmassa eivät välttämättä ole toisistaan erillisiä asioita.

    Identiteetit ja aikatasot sekoittuvat tuttuun ja taattuun tyyliin Pedro Almodóvarin uutuudessa, vaikka tällä kertaa melko kevyesti. Nykypäivään sijoittuvassa kehyskertomuksessa sokea käsikirjoittaja Harry Caine uskaltaa vihdoin kohdata 14 vuoden takaiset tapahtumat, kun hän vielä oli tervesilmäinen ohjaaja Mateo Blanco. Ohjaaja ihastuu näyttelijättäreksi haluavaan kaunottareen, jota mafioson oloinen liikemies pitää omaisuutenaan. Soppaan sekoittuu myös liikemiehen alistettu poika, joka ihastuu Blancoon.

    Särkyneet syleilyt kuvaa myös elokuvantekemisen prosessia ja sen haavoittuvuutta – varsinkin, kun mukaan astuvat inhimilliset tunteet. Menneisyyden salaisuudet nousevat pintaan ja paljastavat miten asiat ovat, samalla kun elokuva elokuvan sisällä kertoo miten ne olisivat voineet olla.

    Särkyneet syleilyt on puhdasta Almodóvaria kauniine kuvineen, värikkäine yksityiskohtineen ja intohimoisine ihmisineen. Silti sitä rasittaa tunne, että maestro on halunnut tehdä itsensä näköisen elokuvan mutta ei ole oikein tiennyt miksi. Tunnetta lisää jatkuva viittaaminen ohjaajan varhaisempaan tuotantoon. Penelópe Cruz on liima, joka pitää kaiken kasassa. Vaikka hänen roolinsa on olla elokuvan miesten muokattava kuvajainen, hän ylittää sen rajat jumalattaren karismaa hehkuen.

    Lisää luettavaa