Sietämätöntä julmuutta

GENRE ENSI-ILTA TÄHDET

Alati persoonalliset, elokuvasta toiseen luovuutta osoittaneet Ethan ja Joel Coen ovat uusimmassa elokuvassaan tarttuneet odottamattomaan genreen: romanttiseen komediaan. Tähtituottaja Brian Grazerin suojissa ja suuren studion lipun alla syntynyt Sietämätöntä julmuutta onkin ehkä hivenen lähempänä sliipatuinta valtavirtaa kuin Coenin veljesten tuotannot yleensä, mutta toisaalta siinä on myös ihailtva määrä älykkyyttä ja skarppia omaleimaisuutta joka tavallisista valtavirtaelokuvista usein puuttuu.

George Clooney on Miles Massey, erittäin menestynyt ja ammattitaitoinen avioerojuristi. Hän ei häviä tiukillekaan vastustajille oikeussalissa silloin, kun tehtävänä on pelastaa rikkaalle asiakkaalle mahdollisimman suuri osa tämän omaisuudesta avioerotilanteessa. Hänen legendaarinen avioehtosopimuksensa ei ole vielä koskaan pettänyt, ja vain sen allekirjoittamalla multimiljonääri voi olla täysin turvassa pelkkää omaisuutta tavoittelevilta lyhytaikaisilta onnenonkija-aviopuolisoilta. Menestyksestään huolimatta Miles on kuitenkin tyytymätön elämäänsä ja haaveilee jostakin merkityksellisemmästä.

Catherine Zeta-Jones on näyttävä kaunotar Marylin Rexroth, joka on nainut rikkaan Rex Rexrothin (Edward Herrmann) rikastuakseen avioeron kautta. Suuri raha tuo itsenäisyyttä, ja tämän julkilausumansa tavoitteen saavuttamiseksi Marylin on saanut kuvautettua arkaluontoisen videon miehestään toisen naisen kanssa. Voitto oikeussalissa näyttää varmalta, mutta kun Rexroth palkkaakin omaksi avukseen Miles Masseyn, päädytään omalaatuisiin tilanteisiin. Edes videonauhalla oleva todistusaineisto ei takaa varmaa voittoa Marylinille, kun Miles pääsee vauhtiin.

Marylinin ja Milesin ensimmäinen kohtaaminen Rexroth-avioero-oikeudenkäynnin yhteydessä johtaakin heidän väliseensä hauskaan kilvoitteluun, älyjen ja tahtojen taisteluun jonka tuloksena Marylin pyrkii kasvattamaan omaisuutensa jättimäisiin mittoihin uusien, rikkaiden mutta yksinkertaisten tilapäisaviomiesten avulla – mielellään tietysti siten, että Miles tulee samalla jymäytetyksi. Milesille Marylin on puolestaan hänen kaipaamansa haaste ja elämän uusi tarkoitus, kunnes uudenlaiset oudot tunteet alkavat vaivata häntä. Voisiko hän peräti itse olla rakastumassa tuohon kauniiseen mutta niin kovin kieroon ja manipuloivaan naisolentoon?

Sietämätöntä julmuutta tekee hauskaa pilaa varsin amerikkalaisesta, erityisesti elokuva- ja show-maailmalle läheisestä ilmiöstä: miljoonien ja taas miljoonien dollarien arvoisista kamppailuista, joissa toisistaan eroamassa olevat isorikkaat taistelevat omaisuudestaan, tai rikkaisiin naimisiin päässyt köyhempi osapuoli yrittää nyhtää eron yhteydessä ex-siipaltaan ylelliseen elämään riittävät kipurahat. Se joka tällaiset oikeustaistelut voittaa, voi rikastua paljon, mutta kaikkein varmin voittaja on juristi ja hänen edustamansa yhtiö.

Coenit ottavat aiheestaan kaiken irti vääntämällä tarinan kierrokset huippulukemiin. Elokuvan loputtoman ahneet hahmot näkevät toisensa pelkästään rahantekoautomaatteina, eikä avioliiton varsinainen tarkoitus käy edes heidän mielessään. Coenien satiiri vääntyy parissa kohtauksessa jo niin irvokkaaksi slapstickiksi ja kaukaa haetuksi todellisuuden väännökseksi, että se oikeastaan heikentää kokonaisuutta mutta ei kuitenkaan merkittävästi.

Isorikkaiden omaisuusriitojen satirisoinnin ohella Coenit osaavat kuitenkin jo vanhastaan tuttuun tyyliin myös pippuroida tarinansa herkullisilla yksittäisillä ideoilla, tilanteilla ja hahmoilla, joista kannattaa mainita ainakin Cedric the Entertainerin mainio, arkaluonteisten tilanteiden videolle kuvaamiseen erikoistunut Gus Petch; sekä miksei myös Irwin Keyesin Vinkuva Joe, jonka suoritus elokuvan loppupuolella on todellinen mustan komedian äärimmäinen huippu.

Coenin veljesten tuotanto on heikoimmillaankin ollut yleensä vähintään mielenkiintoista, eikä Sietämätöntä julmuutta missään nimessä kuulu heidän heikoimpiin esityksiinsä. Kaikin puolin tyydyttävä ja herkullisella tavalla ilkeä, ihmisluonnon ahneuden rajojen perään kyselevä komedia on veljesten paras elokuva sitten lyömättömän Fargon (1996) ja ilman mutta todellinen merkkiteos myös romanttisen komedian genressä. Yleensä hyväntuulisia tyhjänpäiväisyyksiä tuottava elokuvan alalaji on poikinut todella piikikkään uutuuden.


Aiheeseen liittyvät elokuvat