Monen elokuvahistorioitsijan mielestä kaikkien aikojen puhtaimmat elokuvat tehtiin aikana, jolloin äänielokuvaa ei oltu vielä keksitty. Mykkäfilmeissä kuvallinen kerronta oli keskeisessä asemassa, koska tarinaa ei voitu kertoa selittelevän dialogin avulla. Silti tuskin kovinkaan moni on haikaillut mykkäelokuvan paluuta. Vielä enemmän odottamatonta on se, että uusi mykkäelokuva menestyisi rytisevien toimintaseikkailuiden lomassa. Mutta ranskalaisohjaaja Michel Hazanaviciuksen elokuva The Artist pani jauhot epäilijöiden suuhun ja sai peräti kymmenen Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti viisi.
Kaikkien romantiikanjanoisten sankari George Valentin (Jean Dujardin) on vuonna 1927 Hollywoodissa suosionsa huipulla. Uskollisen koiransa (Uggie) kanssa esiintyvä näyttelijä rakastaa saamaansa ihailua, vaikka herättää huomionkipeydellään myös närää. Ystävällinen Valentin antaa ihailijatytölleen Peppy Millerille (Bérénice Bejo) mahdollisuuden sivurooliin uudessa elokuvassaan. Hän myös antaa nuorelle näyttelijänalulle kullanarvoisia neuvoja siitä, miten unelmatehtaan huipulle päästään. Peppy itse on idoliinsa täysin lääpällään.
Mutta ajat ovat muuttumassa ja tuottaja Al Zimmer (John Goodman) esittelee Valentinille uuden keksinnön: äänielokuvan. Tuohtunut tähti kieltäytyy tekemästä puherooleja. Mutta jo muutamassa vuodessa aika on ajanut Valentinin ohi ja hän on puilla paljailla. Rahapulassa ja itsesäälissä rypevä tähti jää hylätyksi ja neuvottomaksi. Samaan aikaan Peppyn osakkeet ovat kovassa nousussa ja hänestä tulee Hollywoodin uuden ajanjakson ensimmäinen posterityttö.
The Artist on rakkauskirje elokuvalle taiteenlajina. Siispä se lainailee juoneensa elementtejä varsin rakastetuistakin elokuvaklassikoista. Mykkätähden kamppailuissa muuttuvaa elokuva-alaa vastaan muistuttaa ajoittain niin Laulavia sadepisaroita hyväntuulisessa optimismissaan kuin Auringonlaskun katuakin synkässä surumielisyydessäkin. Valentin itse muistuttaa Rudolf Valentinoa habitukseltaan ja nimeltään, Charlie Chaplinia taiteellisessa tinkimättömyydessään ja Clark Gablea charmiltaan ja ulkonäöltään. Jean Dujardinin piirteissä on myös vivahde Sean Conneryä, onhan hän näytellyt jo kahdesti ranskalaisagentti OSS17:ta. Iloluontoinen Peppy sen sijaan on pirteämpi tapaus, kuin monet klassisen Hollywoodin varsin eteeriset diivat.
Elokuvan näyttelytyö on teatraalisen yliampuvaa ja katsojan tunnetilojen ohjausta helpottavat useat visuaaliset viitteet. Myös musiikki elää myrskyisissä tunnelmissa. Tämä kuitenkin sopii mykkäelokuvan konventioihin kuin nenä päähän. Jo elokuvan avauskohtauksessa, jossa näemme otteen Valentinin uudesta elokuvasta, tähti kieltäytyy puhumasta kidutuksenkin uhalla. Syytä Valentinin itsepintaiseen mykkyyteen saadaan arvailla elokuvan viimeiseen kohtaukseen asti.
The Artistin etu on, että se mutkattomuudessaan vaikuttaa hyvin viattomalta ja puhtaalta teokselta verrattuna moneen muuhun uutuuselokuvaan. Elokuva on silkkaa hyvän tuulen viihdettä, joka pyrkii ennemmin herättämään yleisössä tunteita kuin vaivautuu tutkailemaan syvällisesti elokuva-alan ja tähteyden problematiikkaa. Katsoja poistuu elokuvasta hymyssä suin.
The Artist -elokuvan traileri
Filmtrailer.com