Penelope Spheerisin ohjaaman läntisen sivilisaation rappio -dokkaritrilogian kakkososa keskittyy nimensä mukaisesti metallihommiin. Tai miten sen nyt ottaa. Haastateltavina on lähinnä myötähäpeää aiheuttavia tukka- ja glamrokkibändejä, jotka leijuvat pelkällä panemisella ja dokaamisella.
Niistä kunnon metallihommista (kjeh!) vastaavat oikeastaan vain Motörheadin Lemmy, hiljattain kuollut Black Sabbath -ikoni Ozzy, Alice Cooper ja Megadethin Dave Mustaine. Valinnat ovat sinänsä ymmärrettäviä, koska dokkari on kuvattu vuosina 1987 ja 1988, jolloin tukkahevi teki jo hiljalleen kuolemaa ja thrash metal valtasi tilaa.
Erityisen voimakkaita myötistunteita aiheuttavat Kissin Gene Simmons oman naishaareminsa keskellä sekä kolmen Playboy-pupun kanssa jättipedissä makaava Paul Stanley. Voiko naisten esineellistäminen mennä enää yhtään tätä nolommaksi?
Mukaan on saatu myös legendaarinen toxic twins, eli Aerosmithin Steven Tyler ja Joe Perry, jotka ovat olleet haastatteluhetkellä 11 kuukautta selvinpäin ja sen kyllä huomaa. Ukkelit jaksavat moraalisignaloida tervettä elämäntapaansa oikein reilulla käpälällä.
Hauskimmat hetket koetaan kaikenlaisesta sekoilustaan tunnetun Ozzyn kanssa, joka kokkailee rennosti aamupalaansa ja vitsailee brittiläiseen lakoniseen tyyliinsä. Samalla pimeyden prinssi kaataa mehunsa pitkin pöytää – eikä ole tietenkään moksiskaan, koska miksipä olisi.
Sitä pahemman laatuista ääripäätä edustaa W.A.S.P:in Chris Holmes, joka makailee nahkavermeissään keskellä uima-allasta ja hehkuttaa vetäneensä 2,5 litraa vodkaa. Samalla Holmesin äiti istuu altaan reunalla kuuntelemassa juopon poikansa masturbaatiojuttuja. Melko eeppistä – sillai surkealla tavalla! Legendaarinen haastattelu.
Livenä soittavat Faster Pussycat, Lizzy Borden, London, Odin, Seduce ja Megadeth. Eipä näistä oikein ole jäänyt myöhemmille sukupolville kerrottavaa Megadethia lukuun ottamatta.
Tämä kulttuurihistoriallisesti arvokas dokkarisarja on luultavasti monen nykykatsojan silmissä ummehtunutta setäuggelskamaa. Etenkin tässä kakkososassa riittää sitä kuuluisaa misogyniaa oikein roppakaupalla. Toisaalta haastateltavina olevat bändärit kertovat yhtä lailla käyttävänsä näitä pillunkipeitä nuoria muusikkorenttuja hyväkseen.
Vastapainoksi kuulemme kuivakan täti-ihmisen kertovan metallin kauhuista ja siitä mihin tällainen turmiollinen musiikki johtaa. Senpä takia tyyppi on kehittänyt Back in Line -nimisen järjestön, jossa eheytetään metallimusiikista turmeltuneet teinit takaisin jakkupukuihin ja kaupan kassoille. Kyllä roti pitää olla!
Ja siis aivan oikeassahan tämä takakireä tätioletettu on: metallimusa on ollut ja on edelleenkin suojasatama kaikille hylkiöille ja muille friikeille, jotka eivät löydä paikkaansa normiyhteiskunnasta. Metallimusa voimaannuttaa (vihaan tätä sanaa) kaikki luuserit ja nörtit. Up the Irons! Wimps and Posers Leave the Hall! Sekä muita metallilatteuksia.
Niko Ikonen
The Decline of Western Civilization Part II: The Metal Years -elokuvan traileri
