The Equalizer 2

GENRE ENSI-ILTA 17.08.2018 TÄHDET

Denzel Washington murskaa luita vanhan toimintasankarin eleganssilla.

Jos olisi ikinä odottanut, että Denzel Washington uusisi yhdenkään roolinsa tehden uransa ensimmäisen jatko-osan 40 vuotta kestäneen uran aikana, on filmografiaa selatessa helppo lopulta päätyä The Equalizeriin (2014).

Robert McCall on (oman käden) oikeuden puolustaja, jonka tarinaa oli helppo jatkaa. Ensimmäinen osa piti McCallin hahmon taustat lähes mysteerinä, jonka johdosta jatko-osan käsikirjoituksella oli suhteellisen vapaat kädet viedä tarinaa tahtomilleen urille.

Molemmissa elokuvissa on läsnä kostoelokuvista ja supersankaritarinoista tuttu moraalinen dilemma: voiko pahoja ihmisiä satuttaa ja olla itse silti hyvä ihminen? Robert McCall käyttää voimakeinoja ja auttaa usein elämässä kovia kokeneita, joilla ei itsellään ole voimia taistella vastaan. Syvällisesti dilemmaa ei lähdetä purkamaan, vaan se jätetään katsojan päätettäväksi samalla, kun paha saa palkkansa.

Denzel Washingtonilla on ilmiömäinen taito luoda hahmollaan toivoa nihilistisen synkkään ja brutaaliin maailmaan, oli vastassa sitten venäläinen mafia tai kylmäveriset palkkasotilaat. Yhdistelmä luo myös osin tahatonta huumoria muuten lähes haudanvakavaan tunnelmaan.
Ensimmäistä elokuvaa dominoivat ehdottomasti toinen toistaan hurjemmat toimintakohtaukset, joissa rauhallisuudessaan lähes zen-mestarimaisia piirteitä heijastava Denzel murtaa luita kuin onnenkeksejä. Toiminnan ympärillä olevista hahmoista ei saanut uhria tai vihollista enempää irti.

Normaalisti jatko-osien tarinallinen tyhjyys on helppo korvata lisäämällä toimintakohtauksia ja räjähdyksiä sekä entistä pahempi vihollinen, mutta The Equalizer 2 on lähtenyt toiseen suuntaan.

Elokuvan alussa voisi kuitenkin luulla toisin. Juna kiitää Turkissa raiteet kolisten ja siinä sivussa Washington pieksee ravintolavaunullisen korstoja tyylikkäässä mutta aivan järjettömässä kohtauksessa. Kohtaus kuitenkin asettuu tarinalla raiteilleen, ja sen jälkeen juonta kuljettaa rauhallisuus ja selvästi ensimmäistä elokuvaa henkilökohtaisempi ote.

Robert McCall suojelee edelleen tuntemattomia ihmisiä ympärillään, auttaa nuoria syrjäytymästä, ajelee lyft-kuskina eläkeläisiä asioilleen ja lukee kirjahaasteensa kirjoja. Vasta parhaan ystävän (Melissa Leo) joutuminen pulaan kuljettaa tarinaa johonkin ja rauhallinen kuvasto saa enemmän ensimmäisen osan toimintaelokuvamaisia piirteitä.

The Equalizer tuskin olisi saanut jatko-osaa ilman Denzel Washingtonia. Toimintakohtauksissa mies on brutaali kuin Steven Seagal 1990-luvun alussa, mutta siinä missä Seagalin voisi kuvitella nykyään ehkä juuri ja juuri rooliin venäläisen mafian pökkelönä luunkatkojana, on Denzel moniulotteinen ja vivahteikas toimintasankari. Mies tuo rooliin sellaista vanhan miehen eleganssia, että pelkän väkivallan hurmeen alla voi nähdä viisautta ja elämänkokemusta.

Elokuvasarjalle olisi helppoa kirjoittaa kolmas osa, mutta jatko-osan rauhallinen ote tuskin heijastuu kassamenestyksenä.