The Gentlemen

GENRE ENSI-ILTA 21.02.2020 TÄHDET

Guy Ritchien paluu komeiden ja viihdyttävien rikosleffojen pariin on näkemisen arvoinen lähinnä hauskojen näyttelijäsuoritusten takia.

Guy Ritchie on äijämäisin ohjaaja miesmuistiin. Hän on tehnyt itselleen nimeä kivikovien rikoselokuvien tekijänä, ja ohjaaja muistetaankin parhaiten elokuvista Snatch ja Puuta, heinää ja muutama vesiperä. Ohjasipa Ritchie myös Robert Downey Jr:n tähdittämät Sherlock Holmes-elokuvat ja viime vuoden mukiinmenevän joskin hieman pliisun Aladdin-elokuvan.

The Gentlemen on Ritchien paluu siihen mitä brittiohjaaja tekee parhaiten: rautaisen kovalla tähtikaartilla varustettua, väkivaltaista rikoselokuvaa. Matthew McConaughey esittää Mickey Pearsonia, joka dominoi Lontoon huumebisnestä. Pearson haluaisi myydä valtakuntansa eteenpäin ja vaihtaa huumediilaukset leppoisiin eläkepäiviin vaimonsa kanssa. Onneksi ostajia on vaikka viikon jokaiselle päivälle, ja Pearsonin valtakunnan kuninkuudesta käydään kovaa taistoa, väkivaltaisin seurauksin.

Elokuvan valttikortti on sen komea näyttelijäkaarti. Tästä kavalkaadista ei huonoja roolisuorituksia löydy, vaikka Hugh Grant varastaakin show’n nilkkimäisenä toimittajana, joka yrittää kiristää Pearsonia. McConaughey on luotettavan hyvä Pearsonina mutta tuntuu ajoittain statistilta. Charlie Hunnam, joka on usein turhan jäyhä rooleissaan, on mainio Pearsonin oikeana kätenä. Jos luulit, että Tom Hardy näytti hyvältä villatakissa Lawless-leffassa, odotapa kun näet Hunnamin!

Hunnamin ja Grantin välillä on loistavaa kemiaa, ja heidän yhteiset kohtauksensa ovat elokuvan hauskinta antia. Colin Farrell on myös erityisen hyvässä vedossa ja Henry Golding todistaa jälleen olevansa lupaava nuori näyttelijä, joskin hänen hahmonsa on ehkä tylsin koko porukasta.

The Gentlemenista kuitenkin uupuu jotain. Se ei koskaan nouse Ritchien parhaiden elokuvien joukkoon, vaan jää hieman vaisuksi. Ritchien käsikirjoitus on erityisen heikko ja hahmojen välinen dialogi on naurettavan huonoa – mutta ehkä juuri ja juuri niin huonoa, että se on hauskaa.

Elokuva on ahdetty liian täyteen niin hahmojen kuin juonenkin osalta. Siinä tapahtuu paljon koko ajan ja uusia hahmoja esitellään muutaman minuutin välein, mikä tekee elokuvasta kiireisen tuntuisen. Olisin välillä kaivannut jonkinlaista kaaviota kaikkien perässä pysymiseen. Elokuvien, erityisesti Ritchien tekemien elokuvien katsomisen ei tulisi olla näin työlästä.

Ritchie yrittää myös selkeästi herättää polemiikkia elokuvallaan. Se on väkivaltainen, hahmot kiroilevat niin, että suomalaisenkin poskia alkaa punottaa, ja rasistisia ilmauksia käytetään huoletta. Välillä tuntuu, että Ritchie lällättää jossain nurkassa katsojan kustannuksella ja testaa kuinka pitkälle voi huonon huumorintajunsa viedä ennen kuin joku viheltää pelin poikki tai ainakin kävelee ulos. Harmi, että The Gentlemenista muuten puuttuu särmää, joka tekisi elokuvasta aidosti shokeeraavan. Se on niin tarkasti käsikirjoitettu, että siitä puuttuu vilpittömyys.

The Gentlemen on lopulta elokuva, joka ei kerro oikeastaan yhtään mistään. Siitä ei löydä syvällisiä teemoja kirveelläkään. Mutta vaikka The Gentlemen tuskin voittaa palkintopokaaleja, on se siltikin erittäin viihdyttävä elokuva. Sen vitsit naurattavat, näyttelijät ihastuttavat ja se on Ritchien itsevarmoin elokuva moneen vuoteen.