Troija

Brad Pitt, Orlando Bloom ja Eric Bana vetävät miekat käteen ja sandaalit jalkaan Wolfgang Petersenin ohjaamassa historiallisessa toimintaspektaakkelissa.

14.5.2004 00:00
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 14.05.2004

Tähtitieteellisellä lähes 200 miljoonan dollarin budjetilla tehty Troija perustuu Homeroksen Ilias-eepokseen. Runoelmasta on käsikirjoituksen aika vapaalla kädellä sovittanut David Benioff (25th Hour).

Troijan prinssi Paris (Orlando Bloom) alkaa heilastella maailman kauneimman naisen Helenan kanssa huolimatta siitä, että Helenan aviomies on Spartan kuningas Menelaos (Brendan Gleeson). Nuori ja naiivi Paris ei anna moisen pikkuseikan häiritä vaan kaappaa Helenan mukaansa Troijaan.

Menelaos on raivoissaan ja sotahan siitä syttyy. Hän saa vallanhimoisestä veljestään Agamemnonista (Brian Cox) yhteistyökumppanin ja he kokoavat mahtavan armeijan. Troijan valloitus ja Helenan vapauttaminen ei tosin niin vain onnistu. Kuningas Priamoksen (Peter O’Toole) hallitsemaa Troijaa suojelevat korkeat muurit, ja puolustuksen lukkona on urhea prinssi Hektor (Eric Bana).

Kreikkalaisten joukkoihin kuuluva Odysseus (Sean Bean) pestaa mukaan taistelussa voittamattoman mutta arrogantin Akhilleuksen (Brad Pitt). Akhilleus on mainetta ja kunniaa janoava soturi, jonka huhutaan olevan puoliksi jumala ja näin ollen kuolematon. Tarinasta tuleekin kahden suuren soturin, Hektorin ja Akhilleuksen, välienselvittely.

Alkuperäistarinahan on sinänsä kiehtova. Mukana on nimekkäitä näyttelijöitä pienimpiä sivuosia myöten. Lisäksi kameran takana on A-luokan ohjaaja. Wolfgang Petersenin Sukellusvene U-96 eli Das Boot on yksi kaikkien aikojen parhaita sotaelokuvia. Näillä eväillä voisi lopputuloksena olla laadukas paketti Gladiaattorin ja Spartacuksen tyyliin.

Mutta ei. Heti alkumetreillä paljastuu että nyt on jotain vialla. Aina kun joku avaa suunsa tulee ulos suorastaan harvinaisen kornia dialogia. Kuolemattomiksi tarkoitettuja letkauksia kuunnellessa tekisi mieli nauraa ääneen ellei samalla tuntisi niin suurta pettymystä.

Taistelukohtaukset ja lavastus on tehty isolla mittakaavalla. Poseidonin temppeli ja toistakymmentä metriä korkea puuhevonen ovat hulppean näköisiä. Mutta ei elokuvaa voi puuhevosen varaan rakentaa. Varsinkin jos sisältö on ontto.

Brad Pitt on ulkonäkönsä puolesta ihan osuva valinta kreikkalaisen puolijumalan osaan vaikka onkin vaalennettuine kutreineen hieman neitimäinen. Punttia on tosin nosteltu ja vahvaa kaurapuuroa syöty sitten viime näkemän.

Helenaa esittävä Diane Kruger ei sovi rooliinsa lainkaan. Hän näyttää enemmän saksalaiselta huippumallilta – mitä hän itse asiassa onkin – kuin antiikin kuningattarelta.

Musiikki, jossa nainen laulaa eteerisellä äänellä on kopioitu suoraan Gladiaattorista. Muutenkin elokuva vaikuttaa liian läpinäkyvältä yritykseltä toistaa Gladiaattorin menestys. Troijassa ei ole kuitenkaan Gladiaattorin visuaalista hohtoa eikä voimaa. Troija on kaksi tuntia ja kolme varttia miekan ja keihään kalistelua, tahattoman koomista dialogia ja kiusallisia lemmentarinoita.

Nyt kun Hollywoodissa on päästy vauhtiin niin tulossa on lisää historiallisia spektaakkeleita. Tekeillä on Jerry Bruckheimerin tuottama King Arthur ja peräti kaksi Aleksanteri Suuresta kertovaa elokuvaa, toinen Oliver Stonen ja toinen Baz Luhrmannin (Moulin Rouge!) ohjaama. Työn alla on myös karthagolaisen sotapäällikkö Hannibalin tarina, pääosassa Vin Diesel. Ei pidä myöskään unohtaa Renny Harlinin Mannerheim-elokuvaa.

Jussi Huhtala

Lisää luettavaa