Pixar-studion edellinen tietokoneanimaatio Autot 2 oli mekaanisine sankareineen, agenttiseikkailuineen ja räjähdyksineen niin selvästi pojille suunnattu tuote, että yhtiö lienee katsonut tarpeelliseksi antaa vuoron puhtaasti tyttöenergialle.
Muinaiseen Skotlantiin sijoittuvan Urhean sankari on prinsessa Merida, poikatyttö, joka rakastaa metsässä ratsastamista, jousella ampumista ja kallioilla kiipeilyä. Kuningataräiti yrittää turhaan kasvattaa hulivilityttärestään hienostunutta prinsessaa, ja kun Meridalle selviää vanhempien suunnitelma naittaa hänet klaanipäällikön pojalle, äiti ja tytär joutuvat lopullisesti törmäyslinjalle.
Metsään ryntäävä Merida kohtaa karhuista pakkomielteen saaneen noidan, ja ostaa tältä loitsun pälkähästä päästäkseen. Valitettavasti loitsu muuttaa muutakin kuin äidin mielen. Pian Meridalla on käsissään niin klaanien välinen sotatila kuin noidutun äitinsä henki.
Urhea on siis melko suoraviivainen fantasiaseikkailu, jossa sankarin on kasvettava ihmisenä murtaakseen itse aiheuttamansa kirouksen. Komediaa tarinaan tuovat Meridan pikkuveljet, keppostelevat kolmoset, jotka lienee tarkoitettu yleisössä olevien poikien samastumiskohteiksi. Heihin vetoaa todennäköisesti myös metsässä vaaniva, todella pelottava tappajakarhu.
Meridan ja Elinor-kuningattaren väliseen sanailuun on hovivelvotteista kiistelyn lisäksi tuotu universaalia äidin ja tyttären viha-rakkaussuhdetta, ja Meridan kasvoilta löytyy usein hauskoja modernin pissiksen närkästyneitä ilmeitä. Muuten modernin maailman tuulien viemiset muinaisen kuningaskunnan jatkumoon tuntuvat valitettavasti melko keinotekoisilta ja animaation saralla loppuun kuluneilta ja helpoilta ”opetuksilta”.
Muutenkin tarinaa vaivaa jonkinlainen jäsentymättömyyden ja helppojen ratkaisujen tuntu. Monet oleelliset asiat, kuten noidan ja virvatulien motivaatiot ja taustat jäävät täysin hämärän peittoon, jos vastaukseksi haluaa jotain muuta kuin Meridalle kuolettavan vaarallisen opetuksen antamisen. Meridan pelastustoimia hidastava sinänsä hupaisa tilannekomiikka uhkaa nousta pääasiaksi, kun olisi voitu antaa enemmän tilaa taian purkukeinon perusteluille tai pelottavuudessaankin kiehtovalle tappajakarhun tarinalle. Piristävintä on perinteisen Disney-romanssin täydellinen sivuuttaminen.
Teknisesti Urheassa ei ole moitteen varaa. Tuntuu uskomattomalta, että Pixar pystyy elokuva elokuvalta kohottamaan rimaa mitä tulee tietokoneanimaation pikkutarkkuuteen. Kankaiden kudelmat ja Meridan hiuskiehkurat erottuvat lähes mikroskooppisen tarkasti, ja kamera liitelee fantasiamaailman tietokoneella luoduissa vistoissa täysin uskottavasti. Valot ja värit elävät niin luonnollisesti, että välillä jää vain ihailemaan pieniä yksityiskohtia.
Realistisen fantasian keskellä muistetaan kuitenkin, että kyseessä on animaatioelokuva, joka vaatii liioittelua ja karrikointia. Ihmishahmot ovat hauskasti liioiteltuja, ja tyylittely mahdollistaa hienoja oivalluksia, kuten ohikiitävyydessäänkin elokuvan koskettavimmaksi hetkeksi nouseva kohtaus, jossa Elinor tunnistaa kosijoita varten pyntätyssä Meridassa jotain omasta nuoresta itsestään.
Urhea -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa