Dreamworksin animaatiostudio on viime vuosina nostanut kurssiaan taiten. Erityisesti Saapasjalkakissa ja Näin koulutat lohikäärmeesi olivat hyvin tehtyjä animaatioseikkailuja, joista löytyi jopa sitä mystistä sydäntä, joka on pitänyt Pixarin aina kilpasisartensa ulottumattomissa. William Joycen kirjasarjaan perustuva Viisi legendaa ei yllä edellä mainittujen tasolle, mutta tarjoaa kuitenkin paljon hyvää.
Parhaimmillaan elokuva on silloin, kun se malttaa herkutella hienoilla maisemmillaan. Valitettavasti nämä hetket ovat turhan harvassa: kauniin talvinen, pienen amerikkalaiskylän idylli on lopulta lähinnä vuoristoradan taustanauhaa, merkityksetöntä 3D-kikkailua. Elokuvassa matkataan Pohjoisnavalta Moskovan kaduille, mutta mieleen jää lähinnä jatkuva liike. Puoleentoista tuntiin ei juuri jää tunnelmoinnille sijaa.
Tarina liikkuu reaali- ja satumaailmojen välimaastossa. On päähenkilö, 1700-luvulla järven jäästä noussut vaaleakuontaloinen nuorukainen, joka kutsuu itseään Pakkasukoksi. On myös Joulupukki, Pääsiäispupu, Hammaskeiju sekä Nukkumatti. Yhdessä nämä heerokset muodostavat satumaailman Ryhmä-X:n, joka taistelee pahansuopaa Pitchiä vastaan.
Pitch on terävähampainen, mustaan kolttuun pukeutuva honkkeli gootti, joka manifestoi voimansa painajaisiin. Mustat ratsut pääsevät laukkaamaan valtoimenaan, kun Pitch nielee ikävien uniensa sisään Nukkumatin ja anastaa tämän välineet. Sitten on vielä Hammaskeiju, jonka varastoimissa hampaissa majailevat kaikki lasten mukavat muistot. Ne eivät saa päätyä vääriin käsiin.
Juoni ei ole kummoinen, eikä se höttöisessä muodossaankaan onnistu olemaan täysin looginen. Aita ylitetään useammassakin kohtaa siitä, missä se laahaa maata. Näin luokatonta käsikirjoittamista ei suuren budjetin animaatioseikkailulta odottaisi. Siitä vastuussa on vieläpä David Lindsay-Abaire, joka muistetaan muun muassa upeasta Rabbit Hole -elokuvasta.
Keskiössä on kulahtanut opetus siitä, että satuihin ja taikaan tulee uskoa. Tämä manifestoituu Pakkasukkoon, joka löytää paikkansa maailmassa, kun mukulat alkavat ottaa hänet todesta.
Täytyy myös ihmetellä sitä, kuinka väkivaltainen Viisi legendaa on. Klassisten satuhahmojen päivittäminen tarkoittaa sitä, että Joulupukki saa käsivartensa täyteen tatuointeja ja ongelmat ratkaistaan mätkimällä toista katosta lattiaan. Kyse on paitsi sinänsä huolestuttavasta trendistä, myös laiskasta kerronnasta. Olisiko satuhahmojen välisiä kamppailuja mahdollista toteuttaa mitenkään muuten kuin turpaanvedolla?
Viisi legendaa -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa