X-Men: Apocalypse

GENRE , , ENSI-ILTA 20.05.2016 TÄHDET

Apocalypse on pelottava hahmo Marvel-kustantamon X-Men-jatkumossa. Vuonna 1986 X-Factor-lehdessä ensimmäisen kerran nähty Apocalypse on nimittäin onnistunut lähes yksin tuhoamaan X-Men-sarjakuvat, jotka nyt ovat olennon aiheuttamien temaattisten muutosten, kloonauksien, aikamatkailujen ja vaihtoehtoisten todellisuuksien sekoittumisien ansiosta surullinen retcon-sekasotku, vain varjo yli neljännesvuosisadan takaisista suuruudenajoistaan.

Niinpä uutiseen, että Apocalypse otetaan osaksi myös X-Men-elokuvien universumia (nehän eivät ole osa Marvelin kinemaattista universumia), suhtautui ennakkoon lähinnä kauhulla. Onneksi asialla on ollut Bryan Singer, joka tuntee ja arvostaa klassisia X-Men-hahmoja ja -seikkailuja ja jolla tuntuu olevan selkeä visio isommasta kokonaisuudesta, johon hän haluaa mutanttejaan ohjata.

Singer ohjasi vuosien 2000 ja 2003 kaksi ensimmäistä X-Men-elokuvaa, ja teki onnistuneen uudelleenkäynnistyksen tuottamallaan 1960-luvulle sijoittuvalla X-Men: First Classilla (2011) Brett Ratnerin lähes tuhottua franchisen heikolla ja fanien piirissä jopa vihatulla X-Men: Viimeinen kohtaaminen -elokuvallaan (2006). Singer korjasi Ratnerin mokat X-Men: Days of Future Past -seikkailulla, jonka nollaaman aikajatkumon hedelmiä X-Men: Apocalypse hyödyntää ja jatkokehittää oivallisesti.

Elokuvassa vuosituhansia vanha olento, valtavan voimakas ensimmäinen mutantti, herää pitkästä unestaan. Itseään jumalan pitävä Apocalypse ei arvosta nykymaailman menoa, jossa ihminen on hankkinut itselleen valtavia voimia. Hän päättää pistää lopun sivilisaatiollemme kuten on tehnyt monta kertaa aikaisemminkin maailman historiassa ja aloittaa kaiken alusta omien seuraajiensa kanssa.

Olennon nousua jo aikaisemmin huolestuneena seuranneet X-miehet vedetään mukaan niin fyysisesti kuin henkisesti, kun Apocalypse kutsuu Magneton yhdeksi neljästä maailmanlopun ratsumiehestään. Siinä missä maailman tuholla uhkaava voimakas pahis tuntuu peruskauralta, on suorastaan nerokasta miten Singer yhdistää 1980-luvulle sijoittuvassa tarinassa aikaisempien elokuvien palasia toisiinsa ja ohjaa niitä kohti omia 2000-luvun tarinoitaan.

Lisäksi taistelua käydään herkullisesti myös henkilökohtaisilla ja massatuhoa koskettavammilla tasoilla. Vanhat ystävät/viholliset ottavat yhteen samalla kun nuoret mutantit pelkäävät omia voimiaan ja ihmettelevät paikkaansa maailmassa. Perussuperseikkailun ohessa elokuvan yllä leijuukin vahva vahdinvaihdon tunnelma.

Vaikka James MacAvoyn Professori X ja Michael Fassbenderin Magneto ovat edelleen keskiössä ja Jennifer Lawrencen Mystiquelle annetaan jopa vetovastuuta, heidän rinnalleen nostetaan yhtä tärkeinä hahmoina nuoret Jean Grey ja Scott Summers. Sophie Turnerin ja Tye Sheridanin esittämien klassisten tarinoiden avainhahmojen ohella uuden sukupolven esiinmarssin täydentävät Kodi Smit-McPhee nuorena Painajaisena sekä Evan Peters kuvioihin palaavana ja niihin ilmeisesti jäävänä Elohopeana. Apocalypse tuo joukkoon mukaan myös säätä hallitsevan Stormin (Alexandra Shipp).

Jos Singer tosiaan on vetäytymässä X-vetovastuusta, hän on ainakin pedannut nappulansa pöydälle niin, että esimerkiksi oikein tehty Dark Phoenix -tarina on nyt mahdollista tehdä.

Niin ilahduttava kuin Apocalypse X-Men-fanipojan silmissä onkin, on tunnustettava, että elokuvana siinä on paljon heikkouksiakin. Singer oli aikoinaan luomassa modernien supersankarielokuvien kuvastoa, eikä ole hänen syynsä, että se on yleisön silmissä muuttunut jo tutuksi ja moneen kertaan nähdyksi. Apocalypsen ratsumiehillä ei Magneton ohella ole persoonaa – eikä juuri vuorosanojakaan – eikä heillä tunnu olevan juuri väliäkään. Esimerkiksi Enkeli-hahmon kohtalosta myöhemmin keskustellessa kenelläkään ei tunnu olevan selvää muistikuvaa siitä, mikä kuvaa hyvin hahmon merkitystä.

Lisäksi elokuvassa on paljon piirteitä, jotka eivät aukene muille kuin sarjakuvansa lukeneille. Loppukohtauskin saattaa jäädä käsittämättömäksi niille, joille lehtien Danger Room on tuntematon käsite. Vanhat tarinat tuntevat vankkumattomat X-fanit saavat huoletta lisätä arvosanaan yhden tähden.

Fanin kannalta lupaavia tulevaisuudenkuvia varjostaa vain lopputekstien aikainen pätkä, joka vihjaa Apocalypsen ohella toisen pahan jatkumotuholaisen, Nathaniel Essexin eli Mister Sinisterin, saapumiseen.

 


Aiheeseen liittyvät elokuvat