X-Men Origins: Wolverine

GENRE ENSI-ILTA TÄHDET

Vanhan kynsiveikon synnyintarina on lupaavan alun jälkeen surullisen jyrkkää alamäkeä.

Wolverine on ollut ensiesittelystään asti yksi Marvelin sarjakuvauniversumin suosituimpia hahmoja. Ei ihme, sillä lyhyellä pinnalla varustettu kanadalainen on huomattavasti

sympaattisempi tapaus kuin monet poskettomilla supervoimilla pullistelevat supersankarit. Ja ovathan ne adamantium-kynnet aivan käsittämättömän siistit.

Hahmo olikin luonnollinen valinta X-Men Origins -elokuvasarjan ensimäisen osan keskushenkilöksi. Wolverine-filmin kiinnostavuutta lisää myös kanukin vaihderikas menneisyys, jossa riittäisi aineksia laadukkaaseen sarjakuvafilmatisointiin.

Niin vain tämäkin mahdollisuus onnistuttiin hassaamaan. Sopivaa vertailukohtaa Wolverinelle ei löydy Yön Ritarista tai edes Spider-Manista, vaan ennemmin Daredevilin kaltaisista hirvityksistä.

Alku lupaa vielä hyvää. Tarina käynnistyy, kun Wolverine (Hugh Jackman), tai kavereiden kesken Logan, karkaa verisen välikohtauksen jälkeen veljensä Victor Creedin (Liev Schreiber) kanssa lapsuudenkodistaan 1800-luvulla. Tämän jälkeen näytetään pikakelauksena, kuinka paranemiskykyjensä vuoksi hitaasti vanheneva kaksikko taistelee tiensä kaikkien Yhdysvaltoja ravistelleiden sotien läpi aina sisällissodasta Vietnamiin. Alkutekstijakso on häkellyttävän tyylikäs.

Jatkokin sujuu kohtuullisesti, kun veljekset liittyvät armeijan erityisosastoon, jonka toimet eivät kestä päivänvaloa. Pian Logan katkaisee välinsä yksikköön ja yrittää elää tavallista elämää.

Metsään mennään urakalla siinä vaiheessa, kun menneisyys ei jätä Logania rauhaan, vaan hän joutuu sotajalalle vanhoja aseveljiään vastaan. Tästä eteenpäin elokuva tarjoaa enää mäiskettä, latteaa dialogia ja raivostuttavan kömpelöä huumoria. Edes isolla rahalla rakennetut toimintakohtaukset eivät pahemmin säväytä – pahimmillaan ne tuovat kaikessa poskettomuudessaan mieleen Roger Moore -aikakauden James Bondit.

Parhaimmillaan erinomaiset näyttelijäsuoritukset ovat filmin parasta antia. Esimerkiksi Liev Schreiberin petomainen Victor Creed, toiselta nimeltään Sapelihammas, varastaa kaikki kohtaukset, joissa on mukana. Myös Dominic Monaghan tekee hyvää työtä. Hugh Jackman on muuten mies paikallaan, mutta taistelujen melskeessä hänen pullistelunsa ja irvistelynsä lipsahtaa campin puolelle.

Mainittakoon lopuksi, että Marvelin sarjakuvien ystävät tuskin antavat koskaan anteeksi tapaa, jolla mainio Deadpool-hahmo elokuvassa haaskataan.


Aiheeseen liittyvät elokuvat