Stop motion on animointitekniikka, joka on ollut olemassa käytännössä yhtä kauan kuin elokuvia on tehty. Siinä esineitä – yleensä nukkeja mutta käytännössä mitä tahansa paperinpalasista huonekaluihin – liikutellaan hieman ja otetaan yksittäinen kuva tai pari niin, että syntyy vaikutelma jatkuvasta liikkeestä. Kun yhdenkin sekunnin liikkeeseen tarvitaan parikymmentä kuvaa, voi kuvitella, ettei yhden päivän aikana synny kovin monta minuuttia valmista elokuvaa.
1990-luvulle asti stop motion oli paljon käytetty tapa toteuttaa elokuvien efektijaksoja, mutta tietokonetehosteiden kehittymisen myötä tekniikka on jäänyt pitkälti koko pitkien animaatioiden työkaluksi. Viimeksi maailmanlaajuiset yleisöt ovat nähneet stop motionia Star Wars: The Force Awakens -elokuvassa. Tosin sen kolmiulotteinen taistelushakki oli peräisin jo vuoden 1977 alkuperäisestä Tähtien sodasta.
Tällä hetkellä pelkästään Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Venäjällä on tuotannossa kymmenkunta stop motion -animaatiota. Ensimmäinen niistä, Kubo ja samuraiseikkailu, nähdään meilläkin jo syyskuussa. Myös Charlie Kaufmanin Anomalisa osoittaa, että stop motion on voimissaan. Lisäksi se on merkittävä teos siinä mielessä, että se todistaa animaation käyttökelpoiseksi formaatiksi myös aikuisille suunnatuissa elokuvissa.
Listasimme kymmenen stop motion -tekniikkaa hyödyntävää animaatiota tai elokuvaa.
Teksti: Jouni Vikman
10.
Kulti, kutistin kakarat (1989)
Tähtien sodan efektien tekijänä aloittaneen Joe Johnstonin (s. 1950) esikoisohjaus oli myös tehostevetoinen, mutta sympaattisena perheseikkailuna se ei jäänyt niiden vangiksi. Kulti, kutistin kakarat -elokuvassa Rick Moranisin esittämä keksijä onnistuu luomallaan laitteella vahingossa kutistamaan omat ja naapurin lapset ja tulee vielä heittäneeksi heidät roskien mukana pihalle.
Lasten on löydettävä tiensä takaisin kotiin heidän kannaltaan jättimäiseksi viidakoksi muuttuneen pihanurmikon läpi. Kaikkien esteiden joukossa pahimpia ovat skorpionit ja muut ötökät, jotka olivat stop motion -mestareiden David Allen (1944–1999) ja Phil Tippett (s. 1951) käsialaa. Samoin stop motion -animoituja olivat eloon heräävä kutistuskone sekä köynnöskasvi.
9. Wallace & Gromit: Kanin kirous (
2005)
Kanin kirous ei ehkä ole paras Wallacen ja Gromitin seikkailu, mutta koska se on hahmojen ainoa pitkä elokuva, se on melkein pakkovalinta listalle, jolla juhlitaan stop motion -klassikoita. Hömelöstä Wallace-keksijästä ja hänen huomattavasti käytännöllisemmästä Gromit-koirastaan kertovien mestarillisten lyhytelokuvien sarja alkoi jo vuonna 1990. He olivat brittiläisen Aardman Animations -animaatiostudion ja erityisesti Nick Parkin (s. 1958) luomuksia.
Ensimmäisessä ja toistaiseksi ainoassa elokuvassaan Wallace ja Gromit tienaavat elantonsa suojelemalla brittiläisen kyläyhteisön satoa nälkäisiltä kaneilta ennen vuotuista sadonkorjuukilpailua. Wallacen hyvää tarkoittava keksintö luo seudulle kuitenkin entistä suuremman uhan, joka kulminoituu King Kongille kumartavaan hurjaan finaaliin.
8.
Salaisuuksien saari (1958)
Silloisessa Tsekkoslovakiassa työskennellyt Karel Zeman (1910–1989) oli erilaisia tekniikoita kokeillut ja kehittänyt taiteilija, jonka töistä ovat saaneet vaikutteita monet myöhemmät tekijät. Muun muassa Terry Gilliam ja Tim Burton ovat tunnustaneet Zemanin esikuvakseen.
Zeman oli jo 1940-luvulla tehnyt stop motion -animaatioita, ja meillä hänet tunnetaan varmaan parhaiten 1970-luvun Sinbad-lyhytelokuvista. Zemanin hienoimmat työt ovat kuitenkin 1950-luvulta alkanut sarja elokuvia, jotka pohjautuivat klassisiin kertomuksiin ja ottivat vaikutteita erilaisista taideteoksista ja -suuntauksista. Kuudesta hienosta teoksesta neljä perustuu Jules Vernen kirjoihin.
Listalle valikoitui Isänmaan lippu -kirjaan perustuva Salaisuuksien saari, jossa näyttelijät esiintyvät Verne-kirjojen upeisiin kaiverruskuvituksiin perustuvissa lavasteissa ja maailma heidän ympärillään on pitkälti animoitua. Yhteisvaikutelma on häkellyttävän nerokas.
7.
Painajainen ennen joulua (1993)
Monet kuvittelevat Painajainen ennen joulua -animaatiota Tim Burtonin ohjaamaksi, koska tällä kertaa tuottajan ominaisuudessa toimineen tekijän nimi on liitetty elokuvan nimen etuliitteeksi. Painajainen kyllä perustuu Burtonin jo vuonna 1982 kirjoittamaan runoon. Burtonin silloisen työnantajan, Disney-studion tuolloin ”liian oudoksi” leimaama projekti jäi toteutumatta, kunnes aika Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? -elokuvan menestys loi sille tilaa. Burtonin ollessa sidottu Batman Returns -elokuvaan ohjaajaksi astui hänen yhteistyökumppaninsa Henry Selick.
Joulun perinteisiin ihastuvasta mutta ne väärinkäsittävästä Halloween-maan johtohahmosta kertova musikaali oli kriitikko- ja yleisömenestys, joka vahvisti uskoa käsityön voimaan tietokoneanimaatioiden rinnalla – jollaiseksi Disney kaavaili Burtonin torppaamaa jatko-osaa.
6.
Conspirators of Pleasure (1996)
Yksi edellä mainitulta Karel Zemanista vaikutteita saanut ohjaaja on tsekkiläinen Jan Švankmajer (s. 1934). Uransa alkuaikoina hän työskenteli myös teatterin parissa yhdistellen jo silloin erilaisia medioita. Hän erikoistui surrealistisiin tarinoihin, jotka ovat paikoin jopa painajaismaisia mutta ilkikurisella tavalla energisiä ja rytmitettyjä. Liioiteltujen ääniefektien ansiosta ne ovat suorastaan hauskaa katsottavaa.
Švankmajerin kuudesta pitkästä elokuvasta länsimaissa tunnetuimmat ovat Liisa Ihmemaassa -versio Alice, Faust sekä Edgar Allan Poen teoksiin perustuva Lunacy. Listalle nousi kuitenkin Jaromir Kallistan alkuperäistarina. Puolenkymmentä ihmistä hautoo salassa mitä erilaisimpia nautinnon lähteitä. Omalaatuisten valmistelujensa myötä he ovat kuitenkin tietämättään sidoksissa toisiinsa, kunnes kohtalot kietoutuvat suuressa loppukliimaksissa.
5.
Coraline ja toinen todellisuus (2009)
Jos tarvittiin jotain todistetta siitä, että Painajainen ennen joulua -elokuvan hienous ei ollut pelkästään Tim Burtonin ansiota, vaan Henry Selickilläkin oli osuutensa asiaan, niin Coraline ja toinen todellisuus on sellainen. Neil Gaimanin kirjaan perustuva fantasiatarina kertoo pienestä Coralinesta, joka uudessa kodissa löytää oven rinnakkaismaailmaan, jossa asiat tuntuvat olevan paljon kiinnostavampia kuin tytön omassa todellisuudessa – kunnes totuus paljastuu.
Coraline ei ole vain hyvä seikkailu, ja taidokas stop motion -animaatio, se on malliesimerkki tekniikan luovasta käytöstä. Kolmiulotteinen kuvaus edellytti, että kukin yksittäinen kuva otettiin kahdesta eri kulmasta, ja kaiken lisäksi suhteita muuteltiin hienovaraisten eroavaisuuksien luomiseksi kahden eri ulottuvuuden välille.
4.
Taistelu kultaisesta taljasta (1963)
Yksi stop motion -animaation jättiläisistä on Ray Harryhausen (1920–2013), joka 1940-luvulta 1980-luvulle loi uskomattomia olentoja moniin tieteis- ja fantasiaelokuviin. Hänen dinosauruksensa ja mielikuvitushirviönsä ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen moniin viime vuosituhannen puolella elokuvia katsoneisiin, ja hänen elokuvansa ovat inspiroineet niin George Lucasia, Steven Spielbergiä kuin Peter Jacksoniakin.
Niin suuri merkitys gurun efekteillä on ollut, että harva teos muistetaan ohjaajan perusteella. Ne ovat yksinkertaisesti Harryhausen-leffoja. Se pätee myös Taistelu kultaisesta taljasta -elokuvaan, joka perustuu kreikkalaiseen mytologiaan. Mikäpä parempi tekosyy toinen toistaan hienommille olennoille menon huipentuessa miekkataistoon luurankoja vastaan.
3.
Mary and Max (2009)
Yksi hienoimmista moderneista stop motion -animaatioista tulee Australiasta, jota ei yleensä pidetä lajityypin kultamaana. Tosin esimerkiksi Peter Jackson hyödynsi stop motionia Braindead-elokuvansa rotta-apinaolennossa ja muutamassa muussa kohtauksessa.
Mary and Max on myös hyvä esimerkki siitä, että vaikka elokuva on animaatio, se ei välttämättä ole tarkoitettu lapsille. Vaikka tyylitellyt hahmot ja jotkut tapahtumat voivat pieniä naurattaa, on elokuvan aihe piiri mitä karuin. Se kertoo kahden onnettoman olennon epätodennäköisestä ystävyydestä. Välinpitämättömien vanhempiensa kanssa asuva australialainen koulukiusattu tyttö ryhtyy sattumalta kirjeenvaihtoon Aspergerin oireyhtymästä kärsivän amerikkalaisen miehen kanssa. Lopputulos on riipivä, liikuttava ja hauska.
2.
King Kong (1933)
Stop motion -tekniikan ja yleensä elokuvaefektien pioneeri Willis O’Brien (1886–1962) inspiroi lukemattomia uusia elokuvantekijäsukupolvia, ja kirkkaimpana hänen töistään on jäänyt elämään seikkailuklassikko King Kong. Siihen O’Brien loi nimihahmon lisäksi kaikki esihistorialliset olennot. Elokuvan kohokohta on puhtaasti O’Brienin taidonnäytettä King Kongin ottaessa yhteen tyrannosauruksen kanssa. King Kong teki valtavan vaikutuksen muun muassa nuoreen Ray Harryhauseniin, jolle O’Brien antoi uraohjeita ja myöhemmin koulutti seuraajakseen.
Edellä mainittu kohtaus – jonka kuvaaminen kesti seitsemän viikkoa – oli Merian C. Cooperin ideoima, ja hän myös vastasi efektikohtausten ohjauksesta Ernest B. Schoedsackin hoitaessa näyttelijöiden dialogikohtaukset. Sanomattakin on selvää, että yhteistyö tuotti loistavan lopputuloksen. Uusia tehostetekniikoita vaatinut elokuva, josta olisi voinut tulla yksi hirviöleffa muiden joukossa, on jäänyt historiaan klassikkona, jossa efektiolento on yksi tarinan inhimillisistä päähenkilöistä.
1.
Fantastic Mr. Fox (2009)
Riippumatta siitä, mikä on elokuvan tekniikka, ohjaajalla on valtava merkitys lopputulokseen. Kun ohjaksissa on Wes Andersonin kaltainen velho ja elokuva perustuu Roald Dahlin teokseen, on odotettavissa jotain erityistä, ja sitä Fantastic Mr. Fox on alusta loppuun. Se on myös hauska tapaus siinä mielessä, että se ottaa tietoisesti stop motionin käsityöluonteen käyttöönsä visuaalisessa mielessä, jolloin nukkeja liikuteltaessa niihin jääneet operaattorin käden jäljet luovat lopputulokseen sympaattista kotikutoisuutta.
Elokuvan ytimessä on herrasmiesrosvoketun ja erityisen katkeran maanviljelijän yhä hurjemmaksi eskaloituva tahtojen taisto. Herra Ketun perheenjäsenet olisivat valmiita porvarilliseen oloon, mutta nimihahmo ei voi mitään luonteelleen. Sodaksi yltyvä tapahtumaketju vetää mukaan myös lähipiirin.