Eiffel-tornin tarina: Monumentin pystytyksestä syntyi sekä romanssi että seikkailu

Eiffel-elokuvan tarina alkoi yli 20 vuotta sitten. Idea siitä ja alkuperäisestä käsikirjoituksesta tuli Caroline Bongrandilta. Aikaa myöten kirjoitettiin uusia versioita. Ohjaaja Martin Bourboulon tuli mukaan kuvioon vuonna 2017. Häneen teki heti vaikutuksen projektin kunnianhimoisuus, olihan se eeppinen rakkaustarina taustallaan Eiffelin tornin pystytystyöt.

25.5.2022 09:00

Martin Bourboulonin ideana oli pysyttäytyä suuressa rakkaustarinassa mutta kertoa myös seikkailukertomus. Molemmat pyörisivät yhden maailman tunnetuimman monumentin pystytyksen ympärillä. Käsikirjoituksessa, ohjauksessa ja myöhemmin leikkauksessa pyrittiin siihen, että rinnakkaiset tarinat tukisivat ja ruokkisivat toisiaan historiallisia virstanpylväitä kunnioittaen. 

Siinä tulee esiin elokuvan voima: se voi täyttää historian jättämiä aukkoja ja kehittää fiktiivisen hypoteesin: Gustave Eiffel päättää pystyttää alun perin torppaamansa tornin rakkaudesta Adrienne Bourgèsiin.

Täytitkö roolit samaan aikaan?
Romain Duris oli ennen ketään muuta! Hän oli ainut näyttelijä, joka minulla oli mielessäni Gustave Eiffeliksi, ja ainut, jolle tarjosin roolia. Hän vastasi täydellisesti modernia imagoa, jota toivoin hänen tuovan projektiin. Romainissa on tiettyä ristiriitaisuutta: hän on tämän päivän rocktähti mutta näyttää upealta vanhoissa releissä. Hänessä on jotain romanttista, jota halusin tarinaan. Hän voi näytellä mitä tahansa!

Mistä sait idean Emma Mackeysta hänen valkokangasparikseen?
Tuottaja Vanessa van Zuylen sai idean nähtyään Emman Sex Educationin ensimmäisellä kaudella. Kiitos sarjan ja Netflixin näkyvyyden Emma oli jo kuuluisa ympäri maailmaa. Mutta suurin osa ranskalaisista ei tiennyt hänestä mitään Sex Educationin ulkopuolella. En olisi voinut keksiä parempaa ehdokasta kanavoimaan Adriennea ympäröivää mysteeriä. Emma on hyvin lahjakas ja vaistomainen. Hän lisäsi etsimääni nykyaikaista fiilistä.

Entä muut keskeiset rooli?
Pierre Deladonchampsissa on mainiota hänen kykynsä esittää vaivattomasti niin charmikasta kuin vaarallistakin miestä. Hän pystyy ilmaisemaan niin paljon yhdellä katseella. Hänen empaattinen uhkaavuutensa on mahtavaa. En halunnut kolmikon ympärille joukkoa tunnettuja kasvoja ja olen kiitollinen tuottajille heidän tuestaan. Valitsin rakastamiani näyttelijöitä, jotka eivät välttämättä ole suuren yleisön tuntemia: Alexandre Steiger, Bruno Raffaelli, Armande Boulanger, Andranic Manet

Harjoittelitko paljon?
Ehdottomasti kieltäydyin siitä, koska se ei ole vahvuuteni. Teemme läpilukuja ilman kovin paljon ohjausta vain nähdäkseni ovatko näyttelijät sinut tekstin kanssa vai tarvitsevatko jotkut repliikit viilausta. Luotan heihin ja jätän ohjaamisen siihen maagiseen hetkeen, kun kamerat käyvät.

Elokuvan nimi on Eiffel, mutta Adriennen hahmo on yhtä tärkeä kuin Gustaven…
Kyllä, elokuvan moderni luonne lepää paljolti hänenkin harteillaan. Kaikki halusivat herättää henkiin vahvan naishahmon ensimmäisestä käsikirjoitusversiosta lähtien. Adrienne uhmaa porvarillista taustaansa ja kiinnostuu miehestä, jota ei välttämättä ole tarkoitettu hänelle. Paljastamatta liikaa draaman rakenteesta, paljon kaikesta pelissä olevasta on kiinni Adriennen kyvystä reagoida asioihin. Hänen päätöksensä ja tietyt toimensa ohjaavat tarinaa. Adriennen taustalla on tornin tarina ja päinvastoin. Emma Mackey ymmärsi täysin hahmon energian ja sulokkuuden.

Oliko mielessäsi jotain referenssielokuvia?
En yleensä ammenna mistään tietyistä esikuvista. Mutta ajatukseni palasivat usein Damian Chazellen First Maniin… Pidin ohjaajan tavasta antaa intiimi perspektiivi hahmon kohdatessa paljon itseään isomman haasteen – lennon Kuuhun. Hän onnistui upeasti yhdistämään käsivarakameran iholle menevän intiimin muotokuvan avaruuden valloituksen spektaakkeliin. Juuri sitä tavoittelin Eiffelissä: hahmojen lähellä pysyttelemistä samalla kun kerron suuren seikkailukertomuksen Eiffel-tornin rakentamisesta.

Miksi halusit Matias Boucardin kuvaajaksesi?
Pidin hänen kädenjäljestään Tapaus SK1:ssä [2014]. Hän on tehnyt paljon mainoksia ja on kuvauspaikkakonkari. Hänellä on mieletön kyky säätää valaistusta hetken mukaan löytäen aina juuri oikean sävyn.

Miten lähditte rakentamaan elokuvan visuaalista ilmettä?
Hän viittasi heti Michael Ciminon Portti ikuisuuteen -elokuvaan ja Paul Thomas Andersonin There Will Be Bloodiin. Hyvin kuviollinen, rakeinen kuva, joka sopii aikakausielokuviin mutta ei vedä sitä yli. Emme halunneet korostaa täsmälleen oikeaa ajankuvaa kaiken muun kustannuksella, mutta pysyä silti uskottavina ja elävinä. Otimme muutamia vapauksia, joiden ei pitäisi järkyttää yleisöä. Esimerkiksi vaatteet ovat aikakaudelle sopivia, mutta niitä saatetaan kantaa tavalla, joka olisi tuolloin ollut epätavallista. Kun Eiffel pitää mahtipontisen puheensa väkijoukolle, halusin hänen paitansa nappien olevan auki ja kauluksen pystyssä. Olen varma, että oikea Eiffel pukeutui konservatiivisemmin, mutta se teki Romainista paremman näköisen, seksikkään ja sankarillisen.

Eiffel-tornin esittämisessä on omat haasteensa… Mitkä olivat visiosi sitä varten?
Alusta asti meillä oli selvä suuntaviiva: tornin piti olla kuvassa läsnä niin, että se näyttää spektaakkelilta, jollainen se oli ja on. Meistä myös tuntui, että rakennuksen eri vaiheiden esittely olisi kiinnostavampaa kuin vain lopullisen valmiin muodon näyttäminen. Halusin pitää siihen liittyvä efektit taka-alalla, etualan hahmojen taustana. Sen oli tarkoitus imaista katsoja rakennuksen maailmaan eikä vain esitellä teknisiä hienouksia.

Jätin sen pitkälti lavastajamme Stéphane Taillassonin vastuulle ja hän loi uskomattoman 1800-luvun Pariisin. Mitä tuli digiefekteihin, niistä vastasivat BUF ja Olivier Cauwet, joka oli juuri työskennellyt Blade Runner 2049:n parissa. Kysyimme aina ensin, mitä kussakin kohtauksessa oli panoksena ja Olivier auttoi sisällyttämällä tarvittavat efektit sen mukaisesti.

Mitkä olivat tunnelmasi ensimmäisen kuvauspäivän alla?
Olin iloinen, että kuvaukset alkoivat. Sitä edeltävät kuukaudet ovat vaikeimmat ja haastavimmat rahoituksineen, roolituksineen ja aikataulutuksineen. Kuvausten alla voin jo huokaista helpotuksesta: me teimme sen…

Olitko erityisen innostunut joidenkin kohtausten kuvaamisesta?
Olin tyytyväinen päästessäni kuvaamaan jotain minulle uutta: intiimin tunteellisia kohtauksia. Pidin niistä enemmän kuin teknisistä, monimutkaisista otoista. Odotin innolla kohtausta, jossa valokuvan näkeminen saa tunteet viemään voiton Eiffelistä. Taustani on komediassa, joten minua viehätti sen ohjaamisen haaste, sanattoman kohtauksen tunteen välittäminen yleisölle.

Komediasta puheen ollen, miten kokemuksesi esimerkiksi Papa ou maman 2:ssa auttoivat Eiffelissä?
Eiffel on rakennetty liikkeessä olevien hahmojen idean päälle. Komediatausta auttoi, koska niissä rytmi on tärkeä huumorin kannalta. Papa ou maman 2:ssa halusin hahmojen vetävän kameraa itseään kohti luodakseni energiaa ja liikettä, jota hyödynsin ohjauksessani. Rytmin piti löytyä kuvauksissa, ei leikkauspöydällä.

Ensi minuuteista alkaen seuraamme Gustave Eiffelin energiaa. Hän puhuu nopeasti, kävelee nopeasti, hänellä ei ole aikaa tuhlattavaksi. Häntä seuraava kamera on jatkuvassa liikkeessä. Sitten Adrienne ilmestyy kuvaan ja näyttämöllepano muuttuu äkisti, mukaan lukien Eiffelin asenne. Hän häkeltyy, lähes jähmettyy. Yhden oton jaksot antavat tilaa paikoillaan olevalle kameralle, kuin aikakin olisi seisahtanut. Sellaiset muutokset tuovat ohjaukseen rytmiä ja päästävät yleisön lähelle hahmojen mielentilaa samastumaan heidän tunteisiinsa.

Miten työskentelet näyttelijöiden kanssa kuvauspaikalla?
Kuten Steven Spielberg niin hyvin ilmaisi, kuvauspaikkatyöskentely näyttelijöiden kanssa alkaa roolituksesta! Jos näyttelijät on valittu hyvin, iso osa työstä on jo tehty. Iso osa luottamuksesta välillämme on jo luotu. En ikinä sanele, mitä odotan ensimmäiseltä otolta, vaan luotan heidän kykyihinsä ja ehkä näen lähestymistavan, jota itse en ollut tullut ajatelleeksi. Minun työni oli enemmän fokuksesta muistuttamista tai pientä korjailua kuin varsinaista ohjaamista.

Ehdotin usein Romainille, että hän käyttäytyisi vastakkaisella tavalla vuorosanoihinsa nähden tuodakseen ilmi mitä Eiffel oikeasti ajatteli. Kun Eiffel sanoo Adriennelle: ”Toivoin etten enää ikinä näkisi sinua”, ehdotin, että hän sanoisi sen kuin vuorosanat olisivat: ”On ihana nähdä sinut taas”. Tarkoitus oli tuoda tunteet esille tekojen ja eleiden, ei dialogin kautta. Romain on nero sellaisessa. Tapa, jolla hän koskettaa hanskojaan, ilmaisee mitä syvällä Eiffelin sisimmässä tapahtuu: kohtaaminen järkyttää miestä syvästi.

Leikkausvaihe kesti 36 viikkoa. Mikä teki siitä niin haastavaa?
Oli vaikeaa löytää tasapaino rakkaustarinan ja tornin rakentumisen aikajanojen välillä. Jossain vaiheessa on pistettävä käsikirjoitus syrjään ja pohdittava rakennetta uusiksi. Meillä oli kauniita kuvia, upeita näyttelijöitä ja mahtavia kohtauksia, mutta tarina ei toiminut, sen taika ja tunteellisuus eivät olleet tarpeeksi vahvoja. Se tarkoitti hyvin pitkää ja hedelmällistä yhteistyötä leikkaaja Valérie Dessinen kanssa. Tuottajat Vanessa van Zuylen, Ardavan Safaee ja Marie De Cénival seurasivat leikkauksen eri vaiheita, ja heidän tuoreiden ideoittensa ja kommenttiensa avulla löysimme oikean version, josta olimme kaikki ylpeitä.

Sävellettiinkö musiikki vasta leikkausvaiheessa?
Ehdottomasti. Alexandre Desplat työskenteli sen rinnalla koko ajan lähetellen meille erilaisia näytteitä. Ne saivat minut näkemään jotkut kohtaukset uudesta kulmasta. Näyttelijät ja kuvan rajaus tulivat musiikin myötä uuteen valoon. Hän keksi nopeasti johtoaiheen, jonka hän sitten paloitteli erilaisiksi variaatioiksi erilaisine tunnelmineen. Hän yhdisti ja tasapainotti intiimiä ja eeppisyyttä.

 

Kuvat ja haastattelut: Pathé
Toimittanut: Jouni Vikman

Lisää luettavaa

Aiheeseen liittyviä elokuvia