Tarkemmin sanottuna: tämän päivän luukussa ovat Episodin toimituksen 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan parhaiksi julistamien elokuvien pistesijat 31–26.
Tár (2022)
Monissa elokuvissa näytellyt Todd Field oli ennen Tária ohjannut vain kaksi elokuvaa ja niistäkin oli kulunut aikaa. Vaikka vuoden 2001 Satimessa ja vuoden 2005 Little Children saivat ihan mukavan vastaanoton, oikeastaan mikään ei valmistanut Táriin. Niissä tarinaa ajavat päätökset, joita hahmot tekevät tai jättävät tekemättä, ja mikä vaikutus niillä on heihin.
Tár kuitenkin räjäytti pankin käsittelemällä taidetta ja taiteilijuutta ja etuoikeuden tunnetta, joka erinomaisuuteen liittyy. Kun siihen yhdistää Cate Blanchettin, joka ei voi tehdä mitään väärää (Borderlands on säännön vahvistava poikkeus!), on lopputulos huikea. Blanchett esittää kuuluisaa kapelimestaria, joka on alkanut ajatella, että hän ei enää ole tilivelvollinen kenellekään. Hän alkaa käyttää asemaansa väärin niin ammatillisesti ja henkilökohtaisesti – eikä niillä hänelle enää ole eroa.
Uusi aikakautemme antaa haavoitetuille kuitenkin mahdollisuuden hyökätä julkisuuden kautta. Cancel-kulttuuri kuuntele selityksiä, kunhan närkästymistä ruokitaan tarpeeksi herkullisesti, oli se rehellistä tai ei. Ovelasti elokuva asettaa vastakkain yksilön ja yhteisön toksisen käyttäytymisen ja tekee sen arvoituksellisen, realismin rajoja rikkovan psykologisen draaman kautta. ”Mysteeri, joka avautuu enemmän jokaisella katsomiskerralla. Elokuvaan ei kyllästy”, kehui Episodin toimittaja.
One Battle After Another (2025)
”Joskus klassikon tunnistaa heti sen syntyessä”, totesi eräs toimittaja ja mitäpä siihen voi muuta sanoa kuin aamen. Paul Thomas Andersonin paluu Episodin joulukalenteriin on myös tuorein kaikista listamme elokuvista.
”Tämän vuoden vaikuttavin uusi toimintatrilleri, jonka taitavasta ohjauksesta vastaa Paul Thomas Anderson. Leonardo DiCaprio, Teyana Taylor ja Chase Infiniti vakuuttavat näyttelysuorituksillaan”, kehui toinen toimittaja, ja siihen sanomme: ”Mihin unohtui Sean Penn?” Hän tekee herkullisen pervon roolin armeijakihuna, joka metsästää aikaisemmin mainittuja yhteiskuntaa ja erityisesti sen maahanmuuttajavastaista politiikkaa väkivaltaisesti vastustavia aktivisteja. Andersonin sovitus Thomas Pynchonin kirjasta päivittää alkuteoksen Vietnam-teemat onnistuneesti päivänpoliittisiksi ja suorastaan herkuttelee kaikenlaisilla salaliittoteorioilla.
Jos tuo tuntuu liian neutraalilta kehulta, otetaan tähän lainaus toimittajaltamme: ”Paul Thomas Andersonin legendaarinen ura kulminoituu tämän sukupolven ja ajan määrittelevään mestariteokseen, joka onnistuu täysin häkellyttävästi näyttämään maailmamme pahuuden kaikessa raadollisuudessaan sekä valamaan toivoa, että kyllä kaikki vielä järjestyy. Ennennäkemätön temppu ja elokuva, josta tullaan puhumaan vielä pitkään, todennäköisesti niin kauan, kuin elokuvia on olemassa.” Halleluja!
Hundreds of Beavers (2022)
On ilmiöitä ja sitten on Hundreds of Beavers. Siitä on muutamassa vuodessa muodostunut kulttiklassikko, joka on iskenyt jykevästi myös suomalaisiin. Kuten toimittajamme todistaa: ”Sadat majavat vastaansa saavasta tohelosta viinakauppiaasta kertova slapstick-eepos näytti täysin uudenlaisen tavan tehdä elokuvaa. Elokuvaa kipparoivat pääosa Cole Tews sekä ohjaaja Mike Cheslik todistivat, että pieni työryhmä voi tässä ajassa rakentaa koherentin, järjettömän hauskan ja voimaannuttavan huippuluokan elokuvan ilman minkäänlaista studion tukea, jos heillä vain on tarpeeksi vahva visio. Sellainen Tewsilla ja Cheslikillä oli ja Hundreds of Beaversista tuli täysin ansaitusti omalle yleisölleen kultti-ilmiö.”
Totaalisen järjetön ja silti täysin looginen elokuva kertoo siis yksinäisestä omenaviinan tuottajasta, joka päätyy sotajalalle puita kaatavien majavien kanssa. Elokuvan nerokkuus piilee juuri siinä, että se kertoo juuri sen tarinan, jonka haluaa. Jos jonkin asian esittäminen vaatisi liikaa resursseja, sen toteuttamiseksi keksitään tapa toteuttaa se, oli se miten pähkähullu tahansa.
Eli: ”Hauska komedia, joka ammentaa runsaasti vaikutteita videopeleistä. Vitsit toimivat visuaalisina kikkoina läpi elokuvan. Tyyli tuntuu aluksi halvalta, mutta osoittautuu oivaltavasti tyylitellyksi. Parhaimmillaan kalja kädessä ja kaveriporukassa katsottuna.”
Pianisti (The Pianist, 2002)
Jos olette miettineet, mikä elokuva ”sisältää elokuvahistorian koskettavimman musikaalikohtauksen”, voitte lopettaa etsinnän. Se kunnia kuuluu Episodin toimittajan mukaan kalenteriimme palaavan Roman Polanskin Oscar-voittajalle Pianisti.
Roolistaan myös palkittu Adrian Brody esittää tosipohjaisessa elokuvassa puolanjuutalaista pianisti Władysław Szpilmania, joka toisen maailmansodan aikaan vuoroin käyttää musikaalista lahjaansa selviytyäkseen, vuoroin piilottelee sitä. Kaikesta huomaa, että elokuva on juutalaisvainot ja Krakovan gheton kokeneelle Polanskille henkilökohtaisesti tärkeä.
”Suurteos, joka on malliesimerkki omaperäisestä suurelokuvasta. Realistisen tuntuinen kuvaus tuntuu esittävään holokaustin sellaisena, kuin se oli. Eleettömästi, mutta empatialla”, todettiin toimituksen perusteluissa.
Kill Bill: Vol 1 (2003)
Kill Bill ja varsinkin sen ensimmäinen osa on äärimmäinen Quentin Tarantino -elokuva. Se suorastaan herkuttelee ohjaajan rakkaudella eksploitaatio- ja kamppailulajielokuvia kohtaan. Uma Thurmanin hahmo palaa kuoleman rajalta kostamaan väärintekijöille, ja kukin kohtaaminen on kuin nostettu jostain Tarantinon suosikkiteoksesta – mutta toteutettu tietysti täysin originaalilla tavalla (ja sammioittain verta lennättäen).
”Tarantinon energinen ja mieleenpainuva toimintaelokuva, joka yhdistelee myös sarjakuvallista visuaalista kerrontaa. Uma Thurmanin pääroolisuoritus tekee elokuvasta entistä voimakkaamman.”
Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (The Lord of the Rings: The Return of the King, 2003)
King Kongilla kalenterissa jo piipahtaneen Peter Jacksonin päätösosa J.R.R. Tolkien -sovitustrilogialleen putsasi pöydän Oscareissa, joten ei ihme, että se pärjäsi myös Episodin äänestyksessä.
Edelleen vaikutusvaltainen, eeppinen teos nosti fantasiaelokuvat aivan uudelle tasolle. Hobittien, haltioiden ja eripuraisten ihmisten on aika kohdata pahuuden voimat usealla rintamalla käytävässä huikeassa lopputaistelussa. Mutta kävi siinä miten tahansa, yksi aikakausi tulee päätökseen ja maaginen kauneus hiipuu tavalla tai toisella.
Huomenna sukellamme jo 2000-luvun parhaimmiston Top 25:een!
