Tár

Mestariteos, joka kypsyy ja kestää useita katsomiskertoja. Tár jää pyörimään mieliin viikkokausiksi. (Ikäraja K-12)

23.2.2023 16:38
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 24.02.2023

Lydia Tár on yksi aikamme arvostetuimmista kapellimestareista ja säveltäjistä. Etnomusikologi, joka on voittanut lähes kaikki voitettavissa olevat palkinnot Grammysta Oscariin. Hän on ensimmäinen nainen Berliinin filharmonikoiden ylikapellimestarina. Eikä häntä ole olemassa.

Hahmo on Todd Fieldin luomus, joka on alkanut elää omaa elämäänsä. Jotkut katsojat ovat menneet sekaisin, koska elokuva on niin uskottava muistuttaessaan sisällöllisesti elämäkertaelokuvaa. Sen lisäksi elokuvan markkinoinnissa on käytetty ulkoisia jippoja tunnelman luomiseen: Tár on nimetty suureellisesti päähenkilönsä sukunimen mukaan ja elokuvaa tukeva soundtrack on julkaistu konseptialbumin muodossa, autenttisena Deutsche Grammophon -julkaisuna.

Elokuvassa Lydia Tár on huipulla. Hän on saamassa valmiiksi kunnianhimoisen Mahlerin sinfonioiden sarjan ja elämäkertakin on tuloillaan. Asiat mutkistuvat, kun Tár joutuu sanasotaan musiikinopiskelijan kanssa. Opiskelija ei halua esittää arvoilleen sopimatonta valkoista heteromies-Bachia, eikä Tár näe järjellisenä typistää taiteilijoita ulkoisten määreiden vangeiksi.

Seksuaalivähemmistöön kuuluva Tár asuu yhdessä vaimonsa ja heidän yhteisen lapsensa kanssa. Siitä huolimatta hänen heikkoutensa vaikuttaa olevan itseään nuoremmat, viehkeät naiset.

Pian Tár menettää kontrollin elämästään, kun hän saa osakseen vakavia syytöksiä epäasiallisesta käytöksestä. Valtaa (ja cancel-kulttuuria) käsittelevä elokuva ei tarjoile katsojalleen ratkaisuja hopeatarjottimella, mikä on sen kiistaton vahvuus. Tár eroaa valtavirtaelokuvista arvoituksellisuudellaan, ja jää varmasti katsojansa mieleen pidemmäksi aikaa.

Monille ratkaisu on selvä, ja Lydia Tárin tuomitsemiseen riittää intersektionaalisesta feminismistä poikkeavat mielipiteet – koska Tár ajattelee ”problemaattisesti”, hän on varmasti tehnyt teot, joista häntä syytetään. Tarkkaavainen katsoja saattaa päätyä erilaiseen ratkaisuun, mikä ei kuitenkaan poista aseman muunlaista väärinkäyttöä.

Tár ei ole mustavalkoinen hahmo, vaikka pinnallisesti katsottuna se saattaisikin siltä näyttää. Itseasiassa koko elokuva taistelee mustavalkoisuutta vastaan ja pyrkii osoittamaan nyanssit kaikessa.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Todd Fieldin aiemmat elokuvat ovat Satimessa (2001) ja Little Children (2006). Vaikka tauko oli pitkä, hyvää kannatti odottaa, sillä Tár ei jää vain tämän vuoden keskustelunaiheeksi. Se peilaa nykyaikaa ja sen mutkikkuuksia niin taidokkaasti, että sitä todennäköisesti pidetään myöhemmin klassikon asemassa.

Tár olisi hyvin erilainen elokuva, jos Cate Blanchett ei tekisi sen pääroolia. Blanchett ei tee huteja, mutta Tárissa hän ylittää itsensä. Kyseessä ei ole vain Blanchettin paras roolityö, se yltää yhdeksi 2000-luvun hienoimmista tulkinnoista.

Elokuvan alkuperäismusiikista vastaa islantilainen Hildur Guðnadóttir, joka vastikään palkittiin Oscarilla Jokerin painostavasta sävellyksestä. Sen lisäksi elokuvassa kuullaan tietysti Mahleria, josta tarkimmat leffafriikit voivat löytää lukuohjeita elokuvaan. Tárissa on itseasiassa enemmänkin pieniä yksityiskohtia, jotka voivat avata elokuvaa, ja niitä kannattaa käydä läpi vaikka kaverin kanssa!

Jesse Raatikainen

Tár -elokuvan traileri

Lisää luettavaa